¡Hola Uruguay!: Lämpö hellii helmikuussa

Tervehdys jälleen,

Tässä kuussa meno ja meininki on ollut taas jo normaalimpaa. Koronakaranteeni ja sen jälkimainingit vei jonkun verran voimia. Kotoilun vastapainoksi kävimme Duraznon eläintarhassa, joka oli ihan kiva retkikohde. Samalla reissulla kävimme myös syömässä suosikkiravintolassa, Pan y vinossa. Eläintarhassa oli katsottavaa apinoista, laamoihin, leijoniin, kilpikonniin sekä erilaisiin lintuihin. Luonnosakin täällä näkee kolibreja, undulaatteja, papukaijoja ja monia muitakin mielenkiintoisia lajeja, mutta niihin en laske erilaisia hyönteisiä ja pörriäisiä, joita riittää sisälläkin riesaksi asti.. Etenkin heinäsirkat ovat ovelia, päivällä hiljaa ja iltaa kohti sirkuttavat hyvin kuuluvasti. Yksi kerta erehdyin miettimään, onko palohälyttimestä loppumassa patterit, kun heinäsirkka piilotteli sohvan alla.

Eläintarhassa oli aika hienot näkymät eri puolilla puistoa ja varsinkin krotiilialtaan läheisyydessä, joka on kuvakollaasissa oikealla.

Onneksi koulu ja päiväkoti ovat pyörineet nyt normaalisti, paitsi että päiväkotipäivät ovat lyhyitä toistaiseksi, vain kahteen asti ja maaliskuun alussa päiväkotilaisilla on jälleen loma, tällä kertaa karnevaalien vuoksi - en tuuleta. On tullut pyöräiltyä aina välillä päiväkodille, kauppaan yms. ja ihan hyvä saada pientä liikuntaa. Helteessä pyöräilyn jälkeen kasvot on yhtä punakat, kun yläasteen liikkatunnin jälkeen.. ja välillä on pakko mennä suorilta suihkuun. Täällä ei ole ainakaan tähän mennessä itselleni tullut lisäkiloja (Postin tavaravaa'an mukaan), ja se johtuu varmaan siitä, kun ei ole ruisleipää, eikä Suomen karkkeja saatavilla.. oi, niitä onkin jo ikävä.

Montevideon postissa meillä olisikin jotain Suomi-herkkuja paketeissa, joita ei ehkä saada koskaan tänne Pasoon asti. Olen käynyt postissa selvittelemässä asiaa ja kyllä täällä on vaan "hieman" erikoiset systeemit! Postipaketeista tulee saapumislappu kotiin. Sen jälkeen tilaus pitää rekisteröidä netissä ja ilmoittaa tarkkoja tietoja lähetyksestä sekä maksaa siitä verot. Hieman hankalaa, koska lapussa ei lue lähettäjää, joten jos saa useamman paketin, ei välttämättä tiedä, mikä on mikä. Kun ensimmäisen vaiheen on hoitanut, tulee sähköpostikuittaus ja sen jälkeen täytyy maksaa vielä n. 4 euron käsittelymaksu, jonka jälkeen tulee sähköpostitse WhatsApp-numero, johon pitää lähettää luottokorttitieto, kuva ostokuitista ja oman paikallisen ID-kortin kuva. Postissa kävin tiedustelemassa, miten toimia, kun kyseessä on lahja eli kuitteja tms. korttitietoja ei ole. Sain ohjeet, että laittaa vain WhatsAppiin, että se on lahja, mutta en saanut viestiini enää mitään vastausta.

No, menin seuraavana päivänä postiin uudestaan ja selitin, mihin asti olin päässyt. Ystävällinen virkailija soitti Montevideoon ja kyseli taas ohjeita. Sain ohjeen, että pitäisi ottaa kuva kirjeestä, jossa on listattu, mitä paketeissa on. Ihmettelin, miksi pitää olla kuva kirjeestä, eikö riitä vain tekstinä sama asia. Virkailijakin vain sanoi, ettei tiedä. Tein sitten virallisen kirjelmän johon kokosin kaikki tiedot ja laitoin sen pyydettyyn numeroon kuvana..mitään vastausta ei tullut, mutta kuulemma sieltä ei vastata, jos asia on kunnossa. Erikoinen lisähuomio oli vielä se, että sain kahdesta eri paketista kaksi eri WhatsApp-numeroa, toinen oli Uruguayn postin yritystili ja toinen oli vain joku muu numero. Herättää hieman epäluuloja, mitä tietoja voi itsestään lähettää minnekin (luottokorttitietoja en etenkään laittaisi ja varmasti olisikin tarkoitus lähettää vain osa numeroista, mutta silti erikoista, ettei tästä tullut tässä yhteydessä tarkempaa ohjetta). Täällä ei tietoturva-asiat ole todellakaan kovinkaan pitkällä. WhatsAppiä pidetään luotettavana kanavana mihin tahansa tiedon välitykseen ja monessa tapauksessa se tuntuu korvaavan verkkopalvelun tai sovelluksen. Muutenkin ihmisten henkilötietoja kysellään tiskeillä vapaasti kaikkien kuullen.

Paikallinen postitoimisto on käynyt jo tutuksi.
Pienin päätti ottaa vähän välipalaakin.

Myös verkkokauppaostoksille on täällä tiukat rajat. Käsittääkseni ajatus on, että tänne saisi tuoda mahdollisimman vähän mitään tuotteita ulkomailta, koska se on pois paikallisten tavaroiden myynnnistä. Paikalliset käyttävät kuitenkin verkkokauppoja, joiden toimitus ei ole kytköksissä postiin. Ei ihme.. Mainittakoon myös, että ihan kaiken tämän selvittämiseen ja tullisanastoon ei oma kielitaitoni ole riittänyt, mutta postin asiakaspalvelijakin oppi käyttämään Googlen kääntäjää - puhui ensin puhelimeensa ja näytti vielä tekstin minulle varmuudeksi englanniksi, mikä oli oikein kätevää. Koko prosessista hän myös sanoi, että oppi tässä itsekin lisää. 👍

Erilaisista systeemeistä tuli mieleen, että olen löytänyt koulun läheltä yhden pienen ruokakaupan, jossa on ihan ok valikoima pieniin tarpeisiin. Kaupassa ei voi maksaa kortilla ja myyjä merkkaa lapulle ostokset allekkain, ja tarkistaa laskimella. Välillä taas kun tulee Eldoradosta, isommasta kaupasta ulos, oven ulkopuolella on aseistetut vartijat. Ensimmäisellä kerralla vähän hätkädin, mutta nyt on jo nähnyt useamman kerran, kun ulkona on keltainen panssariauto ja kolme aseistettua miestä vahtii rahakuljetuksia. Tuntuu jotenkin yliampuvalta, koska kyseessä tuskin on suuret summat ja tämäkin on aika rauhallinen paikkakunta. Ehkä tietty teatraalisuus kuuluu asiaan, jotta kenelläkään ei tule mieleenkään yrittää mitään.

Täällä on onneksi ollut taas vähän sosiaalisia tapahtumia ja esim. tänäänkin sauna- ja uintireissulla sattui olemaan seuraa - allas onkin ollut koko vuoden melko kovalla käytöllä. Lauantaina oli suomalaisten tapaaminen baarissa nimeltä La Fabrika, jossa tehdään paikallisesti artesaanioluita. Olin edustamassa meidän perhettä, joten ei tarvinnut yrittää hankkia lastenhoitajaa. Paikan työntekijä kertoi aluksi yleisesti paikan historiasta ja oluiden valmistuksesta siellä. Sen jälkeen päästiin maistelemaan erilaisia oluita ja kuultiin lisää mm. maltaiden ja humalan suhteesta juomassa. Hyviä olivat oluset ja muutenkin oli hauska ilta. Yksi suomalaisista oli ottanut kitaran mukaan ja lauloi illan mittaan. Pitsat yms. ruuat olivat myös maukkaita. Sitä jäimme vähän ihmettelemään, miksi maistelua ja muita juomia, ruokia voinut maksaa heti alussa tai ennen lähtöä. Moni ei enää lopuksi meinannut edes muistaa, mitä kaikkea oli tilannut, eikä jokainen saanut omaa kuittiaan vaan itse piti luetella omat tilaukset. Tässäkin mielessä täällä on aika erilaista.

Oma suosikkini oli juoma, jonka nimessä oli Blonde..
muistan siis blondista

Ystävänpäivänä meillä oli taas naisten ja lasten kahvit. Ohjelmassa oli myös meksikolaisen joulupinjatan rikkominen ja karkkien metsästys. Yksi naapuri oli tehnyt kunnon tuoretta suomalaista pullaa ja kyllä maistui. Meidän meksikolainen, aktiitettien järjestäjä on onneksi palannut kotimaan visiitiltä, ja käsityökurssista oli jo puhetta. Jesus oli toki myös mukana ystävänpäivänäkin.

Meilläkin on käynyt meidän kodinhoitaja 1-2 kertaa viikossa edelleen ja hän teki sydänpikkuleipiä, kun olin tehnyt taikinan valmiiksi. Hän on ollut erittäin hyvä ruuanlaittaja ja on oikein juhlapäivä, kun saa toisen tekemään herkullista ruokaa. Myös mm. makaronilaatikko onnistuu häneltä helposti ja sitä onkin laitettu myös pakasteeseen pahan päivän varalle.. Samalla on kiva myös puhua espanjaa hänen kanssa ja monenlaista on juteltukin, vaikka välillä omat sanat on vähän hukassa. Meidän hoitaja kutsuu pienintä usein banditaksi ja sama on päiväkodilla eli lasten tyypillinen (humoristinen) nimitys on roisto eli bandito, joka tuo itselle mieleen kuitenkin enemmänkin liivijengiläiset kuin lapset 😆 Alla kuvia herkuista, mitä on saatu nauttia, mm. Milanesa-pihvejä (leivitetty kana) sekä porkkanalättyjä.

Tällä hetkellä otan kaksi kertaa viikossa espanjan etätunteja kahden suomalaisnaisen kanssa ja kerran viikossa on myös tunti Lauttasaaren ryhmän kanssa. Hienoa, että sekin ryhmä on nyt etänä. Pitäisi vaan löytää aikaa myös itseopiskeluun, mutta eipä tahdo onnistua, kun on nuo muutkin opinnot tehtävänä. Yhden tentin sain kuitenkin tällä viikolla hoidettua onneksi.

Koronaa täällä on ollut vielä jonkun verran liikkeellä, myös suomalaisten kesken. Maan tasolla lukemat tuntuu kuitenkin laskevan ja korkein piikki oli ilmeisesti tammikuussa. Toisaalta on hankalaa, kun täällä ei myydä kotitestejä, ja muutenkin on viestitty, että vain selkeästi oireiset testataan.

Tänään koululaiset pääsivät retkelle parin tunnin päähän San Gregorio de Polancoon, ja bussi tuli paikalliseen tapaan noin puoli tuntia myöhässä aamulla koululle. Kiireellä valmistauduttiin viemään lapsia, joten olisihan se ollut ihan mukava tieto, että lähtö onkin myöhemmin. Ranta oli kuulemma hyvä ja joessa hyvät uintisenssit. Täällä lämpötilat on vielä 30 asteen molemmin puolin ja välillä on kovinkin kuuma ja tällä viikolla ei ole tainnut edes sataa. Suomalaisilla koululaisilla on loma samaan aikaan kuin Suomessa, joten meilläkin on lomaviikko edessä ja suuntaamme Punta del Esteen, jossa kävimme viime lokakuussa. Siellä näyttäisi olevan n. 25 astetta ja puhuttiin jo, että pitää ottaa lämmmintä mukaan. Tottuu niin koviin helteisiin, että alkaa miettiä, miten pärjää merituleessa, kun onkon pari astetta vähemmän! 😀Palailen myöhemmin lomakuulumisten kanssa. Hyviä hiihtolomia teille, jotka vapaata pidätte! 💙