Hola! Pitää aina hetki miettiä, mitä kaikkea täällä on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Ainakin on ensin toivuttiin matkasta + aikaerosta ja karanteenia vietettiin perjantaista perjantaihin eli muutamia päiviä sitten koitti vapaus. Mutta kelataan ensin vielä vähän taaksepäin ja karanteenitunnelmiin. Ensin se ei oikeastaan haitannut, kun purettiin laukkuja, pestiin pyykkiä ja muutenkin oltiin vähän sekaisin päivistä ja kellonajoista. Illalla nukutti ajoissa ja aamulla herättiin liiankin aikaisin pirteinä. Pojat oli ilmeisesti saapumisen jälkeisenä päivänä heränneet noin neljän aikaan. Koitin vannottaa, että toisia ei saa herättää, että jokainen saisi levätä. Itselläkin oli vähän haasteellista välillä, kun aamuyöstä oli jo ihan pirteä olo ja sitä on ilmassa edelleenkin. Välillä on pitänyt ottaa päiväunia tai vähintään torkkuja..
Täällä oli samaan aikaan useampikin perhe karanteenissa, mutta muutama perhe ratkaisi asian niin, että matkalta saapuneet eli karanteenissa olijat saivat olla eri talossa, ettei koko perheen tarvinut rajoittaa menojaan. Meillä M teki etätyöviikon, koska olisihan se ollut vähän "ylenpalttista" jatkaa vielä elokuun ja matkan jälkeen lasten ja huushollin hoitoa itsekseen.. Siispä linnottauduttiin koko perhe kotiin ja tehtiin taas ruokatilausta yms. muita kotoilupuuhia, esim. kokkausta, pelailua ja ulkoilua.
Ruokatilaus meni jo huomattavasti jouhevammin, koska tiesi, mitä kysytään ja pystyi kopioimaan vanhoja listoja. Tein tilauksen aamupäivästä noin yhdentoista aikaan aamupäivästä ja tilaus saapui illalla ennen kymmentä. Mitään aikaikkunoita ei anneta, vaikka kysyin. Sanottiin vain, että por la tarde eli illalla. Onneksi meillä ei ollut varsinaisesti ruuasta pula, koska tämä meininki oli tiedossa ja siksi olin liikkeellä hyvissä ajoin. Laitoin kuitenkin tilauksen perään vielä viestiä, että täällä olisi nälkä. Vähän sieltä kai pahoiteltiin. No, pääasia, että tietää toimintamallit ja viiveet, mutta ei voi näitä WhatsApp-tilauksia aivan valtavan sujuvaksi kehua. Mietin, että täällä tuntuisi olevan verkkokaupppa- ja digitaalisen liiketoiminnan konsulteille hommia! Siitä tulikin mieleen, että kun viikolla etätyöläisen etäkokoukset käynnistyi täällä, olisin ihan mielellään omankin koneen käynnistänyt kokouksia varten. Mutta tällä hetkellä saa tyytyä opiskeluun ja ihan hyvin ne kurssitkin on maittaneet. Olen nyt kirjoitellut esseetä aiheesta Johdon ja henkilöstön kehittäminen. Oli yllättävän mielenkiintoisia materiaaleja ja aiheita ja nyt olisi n. 22 mittainen työ alustavasti kasassa. Mutta takaisin ruokaan.. moni on kysellyt hintatasosta täällä ja kyllä ruoka on keskimäärin täällä edullisempaa kuin Suomessa. Tietyt tuotteet on välillä aika hintavia, kuten esim. jäätelö, nakit, murot, kokis yms. Kilo tuoretta, maustamatonta kanaa (pollo file supreme) maksaa n. 6 euroa. Leipomotuotteet, esim. croisantit, sämpylät ja wiinerin-tyyppiset on vain 10-20 senttiä kpl. Niitäpä ei silti parane liikaa ostella.. Mausteita yms. ruuanlaittoon liittyviä tykötarpeita ja mausteita toin Suomesta urakalla, pienikin apu ruokapuolen kanssa on tervetullutta.
 |
| Mengana-ravintolan antimia, mm. kasvispiirakoita ja empanadoja. |
 |
| Suomi-herkkuja moneen lähtöön |
No onneksi sentään meillä oli jotakin muutakin viihdykettä täällä karanteenissa kuin syöminen.. nimittäin naapuriin on muuttanut kesän aikana perhe, joilla on kaksi koiraa. Toinen on niistä ilmeisesti vielä koditon (uusi koti hakusessa) ja se oli hylätty pahvilaatikossa tienvarteen. Pentujen hylkääminen on kuulemma tyypillistä täällä, kun maassa on niin paljon koiria ja pentuja syntyy paljon. Me saatiin pentu hoitoon meille päiväksi ja toisena päivänä vähän isompi koira kävi meillä leikitettävänä. Lapset on toivoneet kovasti lemmikkiä, joten nyt on ollut hyvä tilaisuus harjoitella ja nauttia karvaisista kavereista. Kavereista puheen ollen, kovasti myös odotettiin, milloin saa nähdä naapurin lapsia. Yhden hyvän kaverin kanssa keksivät näppärän tavan sosialisoida niin, että itse istuivat trampoliinilla ja naapuri omalla pihallaan retkituolissa ja näin pääsivät vaihtamaan uusimmat kuulumiset.
Perjataina saapui sitten koronatestaaja heti aamusta ja sama henkilö kävi kerralla testaamassa kaikki meidät samalla lennolla olleet perheet. Testaaminen meni tosi jouhevasti ja ollaan todettu suomalaisten kanssa, että täällä testaus on kivuttomampaa kuin Suomessa. Tikkua ei työnnetä yhtä syvälle kuin Suomessa eikä rassailla kauankaan vaan tups vain ja näyte on otettu. Hyvä niin. Testaajanaisella oli neljä näyteputkea, jonne hän ripeästi keräsi näytteet. M oli espanjan etätunnilla ja odotteli vuoroon. Olin jo aiemmin käynyt ovella huikkaamassa, että testaaja saapui. No sitten kun neljä näytettä oli otettu, varmistin vielä, otetaanko nuorimmalta ja entä M:lta. Kuulemma ei muuta, testaaja vain sanoi, että Lindo hijos eli kauniita lapsia, toivotti hyvät päivät ja napsautti näytesalkkunsa kiinni häviten hetkessä. Siinä vaiheessa espanjan opiskelija tuli eteiseen kauhistuneena, että "Miten annoitte sen testaajan lähteä, munko täytyy jatkaa karanteenissa." Onneksi sentään ei kukaan lähtenyt juoksemaan testaajan perään.. no puhelua kuitenkin toimistolle ja pyydettiin leidiä takaisin. Silloin selvisi, mitä jo ajattelinkin, eli vain matkustaneet testataan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mutta pientä draamaa voi siis testitilanteetkin aiheuttaa heti aamusta. Pieninkin oli piiloutunut koko episodin ajaksi isin työpöydän alle. Onneksi tulokset tulivat sitten noin yhden maissa päivällä ja lapset pomppivat onnellisena pihalla, kun saimme negativot..
Lauantaina käytiin syömässä yhdessä lounasravintolassa, Lo de Claudiassa keskustassa. Koronatilanne on ollut viime aikoina täällä varsin hyvin, joten uskaltaa jo käydä ihmisten ilmoillakin. Koko tässä Tacuarembon maakunnassa ei ole viime aikoina raportoitu kuin yksittäisiä tapauksia. Suomen lehdissäkin oli juttua, että Etelä-Amerikan tilanne on nykyään paljon parempi, eikä tutkijoillekaan ole täysin selvinnyt, mistä se johtuu. Arvelisin, että ainakin yksi syy on se, että niin moni on sen täällä jo sairastanut joko oireellisena, hyvin lievänä tai oireettomana. Hienoa, että tilanne on tällä hetkellä tämä - toivottavasti myös jatkossa.
Sunnuntaina käytiin liikuntakentällä ja siellä pojat sai pelailla korista ja jalkapalloa paikallisen 10-vuotiaan jalkapallotaiturin kanssa. Pesistäkin hänelle vähän esiteltiin, muttei uskaltaunut itse kokeilemaan. Ihan kiva vähän vaihtaa paikallisten kanssa muutamia sanoja. Paikallisten ystävällisyyden huomasin myös eilen, kun kävimme pyörällä tutustumaan koulureittiin. Yksi nainen vilkutti iloisesti lapsille ja hymyili minulle leveästi ja eräs mies, joka ilmeisesti haravoi jotain, huikkasi iloisesti Hola! Kadun varren talot ovat melko vaatimattomia, mutta monilta ihmisiltä irtoaa näköjään muutama iloinen hymy ja sana vieraillekin.
Täältä pääsee koululle muutamaa eri tietä pitkin ja reitti on onneksi varsin suoraviivainen, suoraa tietä noin pari kilometria. Risteyskohdissa on aika syviä monttuja, vähän kuin pieni oja keskellä tietä. Ei siis ole tarvetta korotetuille suojateille, kun tiessä on niin isoja koloja ja monttuja, ettei parane hurjastella.
Tänään alkoi sitten vihdoin päiväkoti- ja koulu meidän osalta. Miettikää, reilun viiden kuukauden odotuksen jälkeen! Tuntui aika erikoiselta ja jännitystä oli ilmassa. Karanteeniviikolla lapset saivat koneet ja kirjoja kyllä kotiin, joten tehtäviä oli jo aloiteltu. Ja kouluun kävimme kesäkuussa tutustumassa. Silloin saimme myös koulupuvut, jotka lopulta tänään vedettiin jännittyneinä päälle. Ja sitten sellainen "pieni" huomio, että täällä ei ole sitten niin minkäänlaista päiväkoti- tai kouluruokaa talon puolesta tarjolla. Uups.. ei kun sunnuntaina makaroonilaatikkoa tekemään ja tänään paistettiin pinaattilätyt (sentään Suomesta tuodusta valmispussista). Vähän mietityttää, miten tämä pyörii jatkossa, joten hyvät eväsruokaideat on tervetulleita. Täällä varmastin arvostan ja muistelen suomalaista päiväkoti- ja kouluruokailua joka arkipäivä.
Aamulla täällä satoi kaatamalla ja ukkosti, aamupäivästä satoi rakeita ja iltapäivästä oli jo aivan kesäistä. Lämpötilan vaihtelut tuntuu olevan välillä melkoisen suuria. Unohdettiin sadesään vuoksi suunnitelmat pyöräilyistä ja vein lapset autolla koululle. Onneksi päiväkoti- ja koulu ovat samassa rakennuksessa. Isommat oli helppo jättää tuttujen opettajien huomaan, mutta vähän jännitti, miten pienin reagoi. Hiljaista tyttöä oli hän, mutta itku ei onneksi tullut silmään. Juteltiin siinä jonkun aikaa englantia ja espanjaa sekaisin ja ymmärsin onneksi ihan mukavasti, mitä sanoivat. Hankalaa vain, kun ei samaan tapaan osaa itse puhua, joten voi olla, ettei sieltä saa mitän kovin laajaa raporttiakaan jatkossa. Pienimmälle opetettiin, että baño on vessa, niin tietää ainakin sen sanoa ja oli kuulemma osannutkin sanaa käyttää. Aika pian pääsin kuitenkin lähtemään kotiin, kun päiväkotilainen johdatettiin englannin tunnille (ettei vaan liian helppoa ole yhdellä kielellä aloittaa). Ryhmässä on ainakin yksi suomalainen tyttö, joten ihan hyvä, että löytyy tarvittaessa tulkki, kunhan ensin tutustuvat.
 |
| Sinne meni reppujengi |
Tässäpä taisi tulla tärkeimmät kuulumiset, mutta lisään vielä sen, että oli se aika erikoinen tunne, kun talo oli tänään tyhjillään ja sai olla itsekseen rauhassa reilut viisi tuntia. Kaivattua omaa aikaa..! 👌
PS. Alla palkintoja karanteenin päättymisen kunniaksi.
 |
| Siinä se uusi koulu, Santa Isabel, nyt on |
