Loma Punta del Estessä

Vihdoin ehdin koneelle päivittelemään blogia. Terveisiä nimittäin sairastuvalta.. täällä on ollut kova flunssa etenkin lapsilla. Mutta käydäänpä ensin Punta del Estessä (Idän kärki), jossa vietimme pe-ke viisi yötä.  

Lähdimme tosiaan kohti Etelä-rannikkoa ja maan suosituinta lomakohdetta perjantaina. Teimme niin, että lapset haettiin koulusta suoraan ja tehtiin vain pieni kiekka kotiin, että saatiin jätettyä osa koulupuvuista ja eväslaatikot, reput yms. kotiin. Suomessa jo suunnittelimme, että käydään Punta del Estessä, koska yksi harvoista kunnon lomakohteista täällä ja siellä käy paljon turisteja myös ulkomailta, mm. Argentiinasta. Kohteen sesonkiaika on joulu-tammikuu, joten tällä hetkellä oli vielä rauhallista ja majoitus helppo löytää. Matka kesti nelisen tuntia ja pysähdyimme taas Floridassa, jossa on pysähdytty moneen kertaan Montevideon suuntaan kulkiessa tai sieltä palatessa. Meillä oli hyvät eväsleivät ja muutakin syötävää mukana, mikä helpottaa matkan tekoa. Täällä ei ole juurikaan ohituskaistoja ja monenlaista isompaakin kuljetusta on tien päällä. Tarkkana saa olla. Hevoskuljetuksia nähtiin myös ja hevoset olivat ilman kattoa matkassa, melko ahtaasti pakattuna auton lavalle. Avolavalla on välillä näkynyt myös ihmisiä istuskelemassa ja tälläkin reissulla oli kuorma-auton perä auki, siellä sohvan tyyppisiä ja 3-4 matkustajaa istuskeli näin rennosti matkaa tekemässä. Ei ole turvallisuusstandardit samaa luokkaa kuin Suomessa. Pyöräilykypäriäkään ei täällä juuri näe (paitsi urheilullisilla pikapyöräilijöillä) ja kerran siltapysähdyksellä katsottiin kuskien turvavyötilannetta. Satunnaisotannan perustella näytti, että vähintään 15-20% ajeli ilman turvavyötä. 

Hiekka-auto tupsutteli hiekkaa taakseen repaleisen pressun alta

Hevoskuljetus ohittaa toisen samanlaisen

Punta del Esteen saavuttiin illansuussa, noin seitsemän aikoihin. Lähestyessä jo huomasimme, että maasto on vähän erilaista kuin keskimaassa. Näimme jopa kukkuloita ja meri siinsi kauniin sinisenä rannikkoa lähestyessä. Olimme varanneet majoituksen air bnb:n kautta olimme korkeassa rakennuksessa nimeltä Torre Ezmeralda. Koko rakennus taisi olla täynnä lomahuoneistoja. ja vastaanotto oli oikein ystävällinen. Meidän host oli mies nimeltä Fernando ja hän tuli aina yställisesti juttelemaan sekä aikuisille että  lapsille. Fernando, Ferdinando yms. tuntuvat olevan täällä muuten hyvin yleisiä nimiä. Ja ystävällisyys lapsia kohtaan on samantyylistä kuin Etelä-Euroopassa, heidät huomioidaan ja pienintä tervehditään oikein erityisesti. 💗 

Kohoilevaa maastoa näköpiirissä

Meidän huoneisto oli oikein kiva ja siisti ja lapset huomasivat heti, että myös kylpyamme löytyy. Huoneistossa oli kolme makuuhuonessa ja iso parveke. Uima-allas ja rantatuolit näyttivät huokuttelevalta, mutta kun seuraavana aamuna lapset kävivät kokeilemassa veden lämpötilaa, aika nopeasti altaan päälle ilmestyi pressu. Uimakausi ei siis ollut vielä alkanut - edes suomalaisten, ja uimakamppeemme jäivät kasseihin. Toisaalta ihan hyvä näin, koska tuuli oli aika viileä ja rannan tuntumassa ei ollut mikään kovin lämmin.

Lomasta voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta täytynee yrittää vähän lyhyemmällä kaavalla.. Kävimme aluksi rannalla ja lapset keräilivät innolla simpukoita. Surffareita näkyi ja siellä täällä myös auringonottajia. Rannalla oli kuitenkin vielä suhteellisen rauhallista. Aluksi tullessa rannasta ja joistain rakennuksista tuli vähän mieleen Kalajoen hiekkasärkät, mutta täällä riittää rantaviivaa vielä pidemmälle ja Atlantin aallot olivat melkoisen korkeat. Suuntasimme lauantaina katsomaan satama-aluetta, kalamarkkinoita ja merileijonia. Siellä olikin mukavasti katseltavaa ja sain jopa joltain naiselta pienen nuhtelun. Katsoimme yhdellä penkillä merileijonia innoissaan ja kurotuin myös kuvaamaan niitä. Ympärillä oli rauhallista, eikä mitään ihmisvilinää, mutta tämä nainen tuli viereeni sanomaan, että sinulla on vähän matalalla housut, alushousut näkyvät. Taisi ollakin, että paita oli noussut siinä merileijoniin keskittyessä, mutta olin silti vähän yllättynyt, että joku katsoi tarpeelliseksi oikein ilmoittaa asiasta. 😂😃Onneksi sentään heti ymmärsin, mitä hän sanoi ja vedin napakasti paidan housujen päälle! No, tämä välikohtaus unohtui pian, kun monenlaista ihmeteltävää löytyi, esim. läpinäkyvät munat rannalla. Tässä artikkelissa on hyvä kuva niistä ja alla myös yksittäinen pallukka. Ilmeisesti moni luulee niiden olevan kilpikonnan munia, mutta ovatkin mustan etanan "munia" tai "kapseleita".. en ole ehtinyt tarkemmin perehtyä vielä asiaan. 

Puntassa oli paljon houkuttelevan näköisiä ravintoloita ja kahviloita. Kävimme syömässä italialaista jäätelöä ja kivassa ravintolassa nimeltä Chivipizza. Siellä tilasin sen kuuluisan chivito-leivän ja sanoin tarjoilijalle, että eihän ole punaista lihaa, pollo kana sopii. No sieltähän tuli tietenkin leipä kanalla ja pekonilla, ja samainen leipä tuli kierroksen jälkeen muka uutena takaisin 😊 Illalla lähdimme jopa pienelle kävelylle ja kävimme yhdessä baarissa istuskelemassa. Paikallisittain oltiin vaan melko ajoissa liikenteessä ja porukkaa oli vähän liikkeellä. Varmasti myös koronatilanteet vaikuttaa turistimääriin edelleen ja voi kuvitella, että lomakaupungissa on ollut varsin hiljaista. Vasta nyt lähiviikkoina täällä on suunniteltu avattavan maata isommin myös turisteille, mutta kaikilta vaaditaan rokotustodistus tai todistus negasta. Tällä hetkellä tosin näyttää, että tapausten määrä on hienoisessa kasvussa täälläkin..

Seuraavana päivänä kävimme lähistöllä olevassa kauniissa kylässä, jossa oli mm. ihana majakka ja Laguna Garzon, pyöreä silta. Kävimme myös ihastelemassa käsityöläisliikkeitä ja muutama käsiranneke lähti mukaan. Söimme myös hyvin ulkona, ravintola Rexissä ja taisimme tilata koko Uruguayn reissun ensimmäiset jälkiruuat ravintolassa, oikein ajan kanssa. Ennen asunnolle paluuta kävimme myös katsomassa ja kuvaamassa El Mano taideteoksen eli käsi, joka on useissa kuvissa paikan maamerkki ja turisteja oli jonoksi asti kuvaamassa itseään Manon edessä. 

Maanantaina kävimme ihastelemassa Casa Puebloa, joka on taideteos jo itsessään, hieno valkoinen talo rinteessä. Rakennus on samalla sekä hotelli että taidemuseo. Luimme jostain, että talo olisi päivittäin auki, mutta näin sesongin ulkopuolella se olikin auki vain viikonloppuisin. No, keskityimme kauniisiin maisemiin lähistöllä ja saimme hienoja maisemakuvia. Tämän jälkeen kävimme ostoskierroksella Punta Shoppingissa ja ostin La Tienda Inglesiasta mm. viisi kesäkuulle säilyvää Real-tyyppistä ruisleipää. 💪

  

Pekoni hot dogit houkutteli seuraa meidän pöydän viereen

 

Samana iltana alkoikin jo flunssaoireet nostaa päätään pienimmällä. Usein pieni kuumeilu on mennyt nopeasti ohi, mutta nyt huomasi, että kyseessä on sitkeämpi tauti. Seuraavana päivänä jätimme siis suunnitellun viinitilavierailun väliin, onneksi emme ehtineetkään mitään tarkkoja suunnitelmia tehdä. Se oli vain yksi ajatus. Teimme sitten vähän eri kokoonpanoilla pikkureissuja ja potilas lepäili kotona. Kävelin itse esikoisen kanssa pitkän pätkän rannalla, keskustassa ja sattuimoisin päädyimme myös pupukahvilaan, ts. kaunis leipomokahvila, jossa oli pihapiirissa pupuja ja kaneja. Kiva löytö. Sieltä jatkoimme uimapukua etsimään ja esikoinen oli tyytyväinen, kun löydettiin mieleinen; raidallinen ja pitkähihainen, mutta varmaan on hyvä, että auringonsuojaa on enemmän. Oltiin jo kävelty pitkästi, joten päätettiin ottaa taksin asunnolle. Olin vähän huolestunut, oliko käteistä riittävästi, koska en tiennyt taksien hintatasoa. Kyselin myös kuljettajalta hintaa ja hän oli vähän närkästynyt, että ei sitä täällä Uruguayssa tarvi kysyä, kun mittari kertoo luotettavasti. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta loppusumma oli n. 3€! Suomessa vastaava matka olisi varmasti ollut ainakin 15-20€. 

Keskiviikkona oli aika pakkailla ja lähteä kohti Pason kotia. Pienimmällä oli siis ollut muutamana iltana jo kuumetta ja mietittiin, mistä ja milloin saadaan koronatesti. Testaaja tilattiin kotiin ja hän tuli vielä samana iltana, kun palasimme kuuden maissa. Pikatesti oli nega ja esikoisen PCR testitulos myös, joka tuli seuraavana päivänä. M:llä oli vielä pahimmoilleen työreissu tiimin kanssa heti torstaina, joten valvoin potilasta hoitaen ja tarkkaillen seuraavan yön. Seuraavaksi päiväksi eli perjantai aamulle selvitettiin lääkärikäyntiä ja ilmeni, että kotikäynti onnistuisi aamupäivällä. En edes tiennyt etukäteen, mutta paikalle tuli englannintaitoinen nainen, joka auttaa täällä asuinalueella asumiskuvioissa perheitä. Ja pihalle oli yhtäkkiä ilmestynyt kaksi ambulanssia vilkkuvaloilla varustettuna. Täällä on ilmeisesti tällainen tapa, koska eräs suomalaista naista oli purrut täällä koira ja häntä oli myös tultu ambulanssilla katsomaan. Kuulemma ambulanssilla pääsee sitten tarvittaessa myös terveysasemalle - ilmeisesti tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut tarvetta testeille tai näytteidenotolle. 

No, pikkupotilas sai joka tapauksessa diagnoosin nielurisatulehdus ja samalla hänelle määrättiin antibioottikuuri. Myös muiden lasten suut tarkistettiin, mutta kuulemma heillä ei ollut kyseistä vaivaa. Palvelu kyllä pelasi, kun pian sain myös apteekista lääkkeet kotiin sekä paracetamolia että antibiottiikuurin. Onneksi kuuri tuntui tepsivän pian, mutta ihan helppoa ei ole lääkkeenotto ollut, koska se täytyy antaa tasaisin väliajoin ja herätellä välillä nukkuvaa - suostuttelu ja maanittelu on viety huippuunsa.. Flunssa on myös iskenyt meihin kaikkiin enemmän ja vähemmän ja useammalla on ollut yskää, kuumetta ja silmäoireita. Kaikki mahdolliset Suomesta tuodut rohdot on kaivettu esiin Vicksistä Finrexiniin, kurkkupastilleista Resilariin, ihan astmalääkkeitä myöten.. Pitkään aikaan ei olekaan oltu kunnolla sairaana, joten nyt on kiirettä pitänyt ja yöhoitajana on saanut toimia. Onneksi sentään lomareissu onnistui aika hyvin, eikä flunssat sitä pilanneet.

Alkuviikosta täällä oli kiva korupaja suomalaisille naisille pienryhmissä ja saatiin tehtyä nättejä koruja. Opettaja oli koruliikkeen, Boutique Couquetin, omistaja Montevideosta ja opetus oli sopivan tasoista, että vähemmän harjaantuneet sormetkin onnistui koruja loihtimaan (2 kaulakorua sekä rannekoru). Myös lapsille oli oma pajansa. Ilmeisesti jatkoakin on luvassa. 

Design by me 😊

Meillä olisi ollut tänään myös koulun bussiretki Fray Bentosiin, joka kaupunki on itärajalla, Argentiinan tuntumassa. Fray Bentos on monelle suomalaiselle tuttu, koska siellä sijaitsee iso sellutehdas.  Koulaiset, opettajat ja muutamat vanhemmat kävivät tutustumassa mm. paikalliseen kouluun ja lihanjalostamaan ja hauskaa oli kuulemma ollut, varsinkin lapsilla bussin perällä. Vierailusta oli myös pätkä tv:ssä, kiva muisto. Tässä linkki klippiin. Loppupuolella haastatellaan Tarja Laaksosta Suomen konsulaatista. Hän lähettää meille viikottain kiinnostavan koosteen ajankohtaisista asioista, mm. koronatilanteesta Uruguayssa. 

Suomalaisia tv-tähtiä Uruguayn iltauutisissa

Täällä Pasossa on jo muuten todella kuuma. Tänään tuntui, ettei ulkona voi oikein olla, vaikka ollaan "vasta" reilussa 30 asteessa... Näin keskimaassa tuntuu myös tuulevan suhteellisen vähän, mikä tekee hellepäivistä varsin paahtavia. Saa nähdä, miten lämpötilat kehittyy jatkossa ja ymmärrän kyllä, jos ei siestan aikaan juuri jaksa tehdä mitään, ainakaan ulkona. Se nähdään omalta osalta tulevina kuukausina.. huomasin tänään, että täällä ei voi oikeastaan ajaa edes parin kilometrin matkaa pyörällä kuumaan aikaan. Jouduin käymään kaupassa  sekä myöhemmin päiväkodilla pyörällä ja palatessa olin tulipunainen ja voipunut. Joskus aiemmin on joutunut miettimään ulkoilua tai liikkumista pakkasen, lumen ja jään näkökulmasta, mutta auringon kanssa täällä ehkä vielä hankalampi juttu. Pyöräliikkeessa sanoin yksi päivä myyjälle, että onpa täällä kuuma. Naisomistaja nauroi ja sanoi, että nythän on vasta kevät! Hänellä oli neulepaita päällä, eikä näyttänyt olevan lämmöstä liikkeessään moksiskaan..

Lämpöisiä terveisiä kaikille 💓