Hyvää alkanutta vuotta kaikille teille! Feliz Año Nuevo 2022! Aika menee nopeasti, tammikuu ehti jo vilahtaa. Sitä ollaan jo vahvasti kiinni uusissa lukemissa..
Korona koettu
Täällä on ollut todella vauhdikkaan oloista viime viikot, vaikka varsinaisesti ei paljon ole tapahtunutkaan. Vähän kuun puolen välin jälkeen kuulimme korona-altistuksesta. Eli juuri kun lasten piti palata lomilta kouluun, se peruuntuikin. Maanantaiaamuna kävimme kaikki pcr-testissä ja tulokset saimme iltapäivällä - siinä vaiheessa muutamalla näytti tulos positiivista. Lapset olivat tuossa kohtaa vielä oireettomia. Seuraavana päivänä alkoikin tulla oireita, mm. väsymystä, kuumetta, päänsärkyä ja pahoinvointia. Onneksi oireet menivät päivässä parissa, aika nopeasti ohi. Itse olin oireeton, joten keskityin kokkaukseen, ruuantarjoiluun, tiskien laittoon yms. vähän etäämmältä hoidettaviin tehtäviin. Ulkona nähtiin enemmän koko porukalla ja täällähän se on säiden puolesta helppoa. Tein mm. koronakääretortun potilaiden piristykseksi, alla myös kuva ruokatarjottimesta ulkoa noudettavaksi.
Samaan aikaan muurahaiset olivat päättäneet tulla meidän taloon sankoin joukoin ja niitä oli jopa keittiössä liettä myöden suuria määriä. Aika huonon ajankohdan keksivät, kun karanteenin lisäkiusaksi ilmestyivät. Taistelin murkkuja vastaan mm. imurilla, teipillä, muovailuvahalla ja Raidilla.. Parina yönä jylisi myös ukkonen kovasti ja yhtenä yönä se valvotti aikalailla, kun olin vielä eristäytynyt olohuoneeseen patjalle nukkumaan. Verhot eivät pimentäneet salamien välähtelyä ja kuulin kun sähkötkin napsahti pois päältä noin kolmen maissa yöllä. Pian alkoi myös vesi tippumaan muutamasta kohtaa katosta lattialle - eikun kattiloita ja pyyhkeitä hakemaan. Yövartija käveli myrskystä huolimatta uskollisesti pitkin lähiteitä taskulamppu kädessään. Täytyy myöntää, että siinä yön pimeinä tunteina valvoessani karanteenista väsyneenä ajattelin jo aika kaiholla Suomeakin. 😊Alla kuva lattiasta kattiloineen myrskyn aikaan sekä ananaspyydys muurahaisille.
Täällä on karanteeni 10 päivää rokottamattomille, eikä me ehditty ottaa lapsille rokotuksia, koska ne alkoivat täällä juuri. Aika pitkä pätkä kotikoulua ja itsenäistä opiskelua lisää siis. Lapsia viihdytti yhteydet koti-Suomeen, muutamalla kaverillakin oli siellä korona ihan samaan aikaan. Naapurit auttoivat ihanasti, kun tarvittiin jotain ruokaa kaupasta. Yksi iso kauppatilaus tehtiin, mutta pienten ostosten takia täällä ei kannata kauppatilauksen vaivaa nähdä. Yksi uruguaylainen naapurin perhe toi meille yllätyksenä myös lahjapussin oven taakse; pelejä, vihkoja, karkkia yms. yllätyksiä lapsille (alla kuva). Sama perhe sai hetken päästä myös koronan muualta, joten veimme heille vastavuoroisesti herkkupussin ja pienen lahja oven taakse. Täällä on ollut nyt n. 8000-10 000 tapausta päivässä, mutta lieväoireisia ei testata eikä kotitestejä edes myydä, ellei sitten isommissa kaupungeissa ole tarjolla. Suurin osa tapauksista on omicronia, mutta deltaakin on kuulemma vielä. Joka tapauksessa hienoa, että tauti tuntui meidän kohdalla aika lievältä.
 |
| Paikallisten ystävällisyys lämmittää 💓 |
Katsaus viime vuoden puolelle
Jos kuitenkin katsahdetaan vielä tuonne viime vuoden puolelle ja meidän reissuun. Lähdimme Tapaninpäivänä 26.12 kohti Colonia del Sacramentoa. Paikka sijaitsee luoteisosassa maata ja täältä on sinne reilun kolmen tunnin matka. Portugalilaiset perustivat kaupungin vuonna 1680 ja sen historiallinen kaupunginosa nimettiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi 1995. Colonia on siis kaunis ja historiallinen pieni kaupunki, josta pääsee melko nopeasti lautalla Argentiinan puolelle Buenos Airesiin. Ennen, kun matkustelu oli helpompaa, Uruguayssa asuvat suomalaiset kävivät kuulemma useinkin Coloniasta lautalla Argentiinan puolella. Ilmeisesti vähän sama matka kuin Tallinna-Helsinki välillä.
Olimme yötä Radisson hotellissa ja kyllä oli mahtavat maisemat ikkunoista merelle ja altaalle. Silmä lepäsi, vaikka hälinää oli omasta takaa ihan riittämiin.. ensimmäisenä yönä samassa hotellissa oli myös tuttuja täältä Pasosta. Turisteja tuntui olevan melko vähän muualta kuitenkin, englantia vähän jopa kuitenkin kuultiin. Muutaman päivänä ajan kiertelimme pikkukaupunkia, kävimme syömässä eri paikoissa ja nautittiin lomasta. Japanilaiseen ravintolaan sattumoisin löydettiin myös ja oli mahtava saada maittava lohiriisiannos eteensä. Täällä kun kala on todellakin harvinaista herkkua. Yhtenä päivänä kiivettiin ylös majakkaan maisemia katselemaan. Ylhäällä oli ehkä vähän liiankin matalan oloinen kaide, joten ei kovin tehnyt mieli seisoskella reunalla ja onneksi sinne päästettiin vain yli 8-vuotiaat lapset.
Alunperin ajaltetiin suunnata Coloniasta Punta del Esteen tai lähistölle, missä kävimme viime lokakuussa, mutta joulun seutu ja loppu- sekä alkuvuosi on täyttä sesonkia täällä ja kaikki majoituspaikat olivat siellä joko täynnä tai valtavan kalliita. Kuulemma joitakin paikkoja varattiin vaan minimissään kahden viikon ajaksi.
Siispä suuntasimme Montevideoon ja yövyimme siellä tutussa hotellissa, Cottage Puerto Buseossa. Montevideoon meni vajaa kaksi tuntia Coloniasta, joten se tuntui aika lyhyeltä matkalta, kun täältä Pasosta on totuttu, että matkat ovat pitkähköjä joka suuntaan. Montevideossa kävimme ostoksilla ja kierreltiin muuten vain. Söimme mm. Hard Rock Cafessa hyvät ateriat ja t-paitojakin tarttui matkaan. Vuoden viimeisenä päivänä kadulla kävellessä sain yhtäkkiä vettä niskaani. Jostakin asunnosta joku heitti vettä päälle ja huusi perään Feliz año nuevo! Kuuluu kuulemma paikallisiin perinteisiin ja ainakin muistan sen jatkossa - ensin luulin, että lintu ruikkasi päälle. Toinen perinne täällä on, että vuoden lopuksi toimistotyöläiset heittelevät papereita ja paperinsilppua kaduille ja tämän perinteen lopputulema oli nähtävissä kaduilla. Suomen paperittomissa toimistoissa alkaisi olla vähän hankalampi toteuttaa kyseistä tapaa.
Uuden vuoden aattona paistattelimme Ramblan rannalla päivää, järjestettiin herkku-picnic ja lapset nauttivat meressä uinnista, minä myös. Paitsi kun tuli vettä suuhun ja se maistui vanhalta kalalta. Vesi oli kuitenkin ihanan lämmmintä ja aallot sopivia.
Rantareissun jälkeen olimme väsyneitä ja pienin tarvi alkuillan unet. Lähdimme vasta ennen yhdeksää katselemaan ruokapaikkaa. Pian alkoi karuu totuus valjeta, kun alkoi näyttää, että kaikki paikat ovat kiinni. Olin lukenut asiasta jotain, mutta ei tullut mieleen, että koko kaupungin ravintolat ja pikaruokapaikat on todellakin suljettu. Meidän hotellin keittiökin oli mennyt juuri kiinni. Hetken aikaa respassa selviteltiin asiaa ja muutama puhelinnumero saatiin paikkoihin, joissa saattoi olla jotain ehkä tarjolla.. Lopulta päätettiin vaan katsoa, mitä kaapeissa on ja onneksi meillä oli lopulta kuitenkin ihan hyvää kuivamuonaa riittävästi, mm. keksejä ja patonkia, että aamuun asti päästiin. Raketteja käytiin katsomassa hotellin kattotasanteella, jonne oli kerääntynyt muitakin hotellivieraita taivasta ihastelemaan.
Vuoden ensimmäistä päivää vietimme mm. kävelemällä Montevideon vanhassa kaupungissa. Se on varmasti normaalisti ihan kiva paikka, mutta tällä kertaa se vaikutti vähän likaiselta ja kun kaikki paikat olivat kiinni, siellä liikuskeleva porukkakin oli vähän epäluotettavan oloista. Onneksi löysimme ihan kivan ulkoravintolan, joka oli ennen kaikkea auki. Söimme siellä hyvin parilla-ruokaa, ja sinne oli löytäynyt moni muukin nälkäinen turisti tiensä. Montevideossa otimme aika rauhassa ja kävimme myös hotellin pikku uima-altaalla muutamaan otteeseen. Kotiin palasimme sunnuntaina, vuoden toisena päivänä.
Paluu normaaliin
Ehkä meilläkin alkaisi olla aika palata ainakin hetkeksi normaaliin, nyt kun karanteenitkin taas käyty läpi ja koululaiset pääsivät kouluun. Huomenna käynnistyy myös päiväkoti, tosin lyhyemmällä päivällä alkuun. Helmikuu on ns. kesäleiriä eli ohjelma ei ole niin koulumainen kuin normaalisti. Ohjelmassa olisi myös uintia, mutta me taidetaan jättää aamu-uinnit väliin, koska Suomessakaan ei päiväkotiryhmät yleensä käy uimassa ja ajatus tuntuu vähän vieraalta. Päiväkodin viesteissä oli ruokalistaa ja ehdin jo innostua, että siellä tarjotaan myös ruoka, kun oli oikein päivittäiset ruuat lueteltu. Kuulin toiselta äidiltä, että kyseessä olikin vain ravintoterapeutin suunnittelema suositeltu menuu viikoksi..
Opintoja olen ahkeroinut aika hyvään tahtiin, nimittäin enää on kaksi kurssia jäljellä. Toinen Jyväskylän ja toinen Itä-Suomen yliopistoon. Tekemistä vielä riittää hyvin vähäksi aikaa ja pari tenttiäkin on edessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että on hyvät mahdollisuudet saada opinnot päätökseen useampi kk etuajassa. Positiivista palautetta on tullut esseistä, mikä on lämmittänyt mieltä ja kurssien aiheet ovat olleetkin kiinnostavia.Viimeisillä kursseilla ei ole enää mikään kiire, joten nyt voisi vaikka ottaa rennosti hetken aikaa, mutta eipä anneta kynän tipahtaa vielä 😅. Tässä muutama jokikuva iltakävelyltä lähirannasta. Lämpimät terveiset sinne kauniisiin lumimaisemiin! 👋💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti