Toukokuu jo täällä..

Aika rientää vauhdilla, kun pääsiäinen ja vappukin jo vilahtivat ohi. Täällä on ollut hienoja syyspäiviä, vaikka auringon lämmittäessä ne on tuntuneet välillä kovin kesäiseltäkin. Aamulla on kuitenkin viileää, samoin iltaa kohti viilenee. Lapset pitävät välillä aamulla hanskoja kädessä ja joillakin paikallisilla on kevyttoppatakkejakin päällä. Täällä keskimaassa ei kuitenkaan ole merituulta viilentämässä, joten kyllä farkuilla ja pitkähihaisella pärjää melkein aina, monet suomalaiset shorteissakin. Viime viikolla Uruguayhin ja Argentiinaan annettiin myrsky- ja tornadovaroitus. Lapset olivat heti jännityksissään ja lähes innoissaan. Aamuyöstä ukkosti kunnolla ja aamulla oli kova sade ja tuuli voimakkaasti, mutta sen kummepaa ei havaittu. Koulu alkoi sinä aamuna vähän normaalia myöhemmin.  Alla kuvia Paso de los Torosin padolta. 

 

Ennen pääsiäistä täällä oli koulujen lomaviikko ja useilla työpaikoilla oli myös lomaa. Mekin laskimme, että koska 5/6 meidän perheestä sai positiivisen PCR-tuloksen alkuvuodesta, ehtisimme käydä ulkomailla ilman ylimääräisiä testejä ennen 90 päivärajan umpeutumista; tosin rajoitteet ja vaatimukset ovat helpottuneet muutenkin. Päätimme lähteä Argentiinan pääkaupunkiin, Buenos Airesiin Buquebussilla eli laivalla tyyliin Tallinnan lautta. Monella suomalaisella oli sama suunta ja osa suuntasi Argentiinan Etelä-osiinkin (heidän kuvissa näkyi mahtavia ruskamaisemia, vuoria ja pingviinejä). Muutama naapuri päätti ajaa autolla Fray Bentosin kautta Buenos Airesiin, mutta ruuhkien vuoksi rajalla oli ollut valtavan pitkä jono ja autossa oli saanut viettää yli yön. Onneksi siis me ei valittu tällä kertaa tuota vaihtoehtoa. Olisi voinut autossa hermoja kiristää..  

Olimme yötä Coloniassa eli Colonia del Sacramentossa ja sunnuntaina lähdimme hyvän hotelliaamiaisen jälkeen kohti satamaa, jonne jätimme auton. Satamaan oli suunnannut muutama muukin, nimittäin ihmisiä oli ruuhkaksi asti. Tuttuun tyyliin lippu- ja turvatarkastus- ja passijonoissa vierähti aika pitkään niin Uruguayn kuin etenkin Argentiinan puolella. Itse matka kesti vain alle kaksi tuntia ja se meni nopeasti hyvillä istumapaikoilla ja Tax free -kaupassa pyörähtäen, joka oli kylläkin aika hintava. Noin kahden aikaan oltiin kuitenkin perillä ja mietimme, miten jatkamme hotellille. Takseja ei ollut sillä hetkellä juuri näköpiirissä, eikä käteistä oltu vielä saatu vaihdettua. Pysähdyimme syömään Hard Rock Cafeeseen hyvä lounas, jonka jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti määränpäätä. Jatkoimme metrolla hotellille ja onneksi ei ollut ruuhka-aika, koska lasten ja tavaroiden kanssa metroilu ei ole mitään kovinkaan letkeää. Alkuiltapäivästä saavuimme Konke-hotelille, joka oli oikein viihtyisä ja siisti, kuten olimme lukeneet TripAdvisor-kommenteista jo etukäteen.  

Buenos Aires on ainakin Wikipedia-listan mukaan maailman 16. suurin kaupunki ja asukkaita siellä on n. 16 miljoonaa. Kyllä heti huomasi, että liikennettä, ääniä ja vilinää riitti. Ei siis mikään helpoin valloitettava lasten kanssa. Sain hyviä vinkkejä ennen lähtöä naapureilta mm. turistibussista ja rahanvaihtoon liittyen. Maanantaina ostimmekin kahden päivän lipun hop-on-hop-off tyyppiseen bussiin ja sen kanssa päästiin kivasti näkemään kaupunkia laajalti ja matkasta oli helppo jäädä pois, kun halusi. Palermo on värikäs ja monen suosittele kaupunginosa, ja kävimmekin lounaalla siellä heti alkuun. Samalla bongasimme toisen Pason suomalaisopettajista ja vaihdettiin viimeisimmät kuulumiset - hauska nähdä tuttuja miljoonakaupungissa. 

Rahanvaihto on oma lukunsa Argentiinassa. Maassa on käytössä virallisia ja epävirallisia kursseja, inflaatio on kova ja talous on ilmeisen sekaisin. Kortilla maksaminen on suhteessa melkoisen kallista ja kaikki suosittelivat vaihtavaan keskustan kaduilla käteistä US dollareista Argentiinan pesoiksi. Täytyi siis vaan lähteä keskustaan ja kuulostella, missä huudellaan "cambio, cambio" eli vaihto. Kun M:n hihasta tarttui eräs mies, he neuvottelivat ja lähtivät suorittamaan operaatiota yhteen hiljaiseen kauppakeskukseen. Jäin lasten kanssa odottelemaan ja meidän eteen tuli muutama mies lähes tuijottamaan meitä häiritsevän lähelle. Ikävä tunne, siispä siirryimme lähelle vaatekauppaan. Rahanvaihdossa kesti aikansa, koska tällä kertaa valuutta tuli 100 peson seteleinä, joka vastaa 0,5 dollaria eli rahanippuja oli iso kasa. Mahtavan kätevää... Muutenkin moni oli varoitellut ennakkoon taskuvarkaista, joten näitä setelinippuja piilottelin sitten mm. pieneen vyölaukkuun housujen alle. Onneksi mitään ei meiltä viety, mutta tarkkana sai olla. Kuulemma puhelintakaan ei välttämättä kannata kadulla käyttää, mutta hankala ottaa valokuvia, jos puhelin on koko ajan laukussa tai siellä vatsalaukussa..  

Jatkoimme seuraavana päivänä turistikiertuetta bussilla. Keskustassa oli myös joku mielenosoitus ja koska olimme liikkeellä vähän myöhemmin, bussit olivat ihan täysiä. Jouduimme odottamaan varmasti yli tunnin kadulla, emmekä anteneet heti periksi, koska lippu oli vielä päivän voimassa. Siinä lähistöllä tytöt menivät katsomaan yhtä näyteikkunaa ja huomasin, kun eräs vanhempi nainen meni juttelemaan heille. Menin siihen viereen ja hän sanoi englanniksi minulle, että heillä on vaaleat hiukset, pidä lapsista aina täällä kädestä kiinni. Olin aika yllättynyt, joten en osannut sanoa siihen oikein mitään. Tietenkin oli tiedossa, että lasten pitää olla aina lähellä, mutta en ollut ajatellut, että pitäisi olla myös käsi kädessä jatkuvasti. Sen jälkeen aloinkin seuraamaan, miten ihmiset liikkuvat kaduilla ja huomasinkin, että moni isompikin lapsi kulki käsi kädessä vanhempansa kanssa. Eikä lapsia todellakaan nähnyt liikkuvan ilman vanhempia. Tuon jälkeen päätimmekin, että vietetään enemmän aikaa ydinkeskustan ulkopuolella. Lounaalle suuntasimme kanava-alueelle, joka oli kaunista ja rauhallisempaa aluetta ja siellä näimme myös kuuluisan sillan, Puenta de la Mujerin. Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa japanilaiseen puutarhaan, Jardin Japonesaan ja Eva Peron -museoon. 

 

Kävin esikoisen kanssa myös baletissa kuuluisassa Teatro Colonissa. Rakennus olikin hieno ja perinteikäs ooppera- ja balettitalo - ensimmäinen esitys on pidetty siellä v. 1908. Onneksi ehdimme ajoissa perille, koska taksin kanssa oli vähän hankaluuksia. Kun yritimme lähteä seitsemän jälkeen matkaan, oli aika ruuhkaisaa, ja taksit olivat täynnä. Kadun kulmaan oli pysähtynyt yksi, jonka luulin saavani, mutta joku vaativa asiakas kiilasi eteen. Myöhemmin onneksi toinen auto pysähtyi, josta jäi asiakas sopivasti pois. Hyppäsimme samantien sisään ja juuri ehdimme vähän ennen Giselle-baletin alkua omille paikoillemme. Hieno esitys ja kaunis musiikki. Esikoisen ensimmäinen balettielämys. 

 

Edellisenä iltana M sai myös mahtavan kokemuksen jalkapallomatsin muodossa, Boca Juniorsin La Bombonera-areenalla. Työkaveri oli onnistunut järjestämään Bocan pelaajan agentin kautta tiistai-illan otteluun liput loppuunmyydylle kentälle ja eturiviin! Me muut seurailtiin TV:stä ottelua ja mahtavaltahan se tunnelma näytti, pelistä en osaa sanoa..

Bombonera-areena oli tiistai-iltana täynnä tunnelmaa

Viimeisenä päivänä kävimme ostoskeskuksessa ja isommat kävivät elokuvissa katsomassa elokuvan Harry Potter -teemaisen Ihmeotukset, Dumbledoren salaisuudet. Ihmettelimme myös rullajäätelön tekoa ja teimme jotain ostoksia, koska hinnat on siellä jonkin verran edullisemmat kuin täällä. Muutamana päivänä päätimme kävellä metroilun sijaan. Onneksi olimme ottaneet kantorepun mukaan, jossa pienin meni mukavasti menossa mukana.  Välillä tuntuikin, että me olemme joillekin nähtävyys. Todella moni kysyi meiltä, mistä maasta olemme ja välillä kuuli, kun meistä joku puhui. Yksi nainen huudahti toiselle, että neljä lasta ja oletti kai ettemme puhu espanjaa. Aloin juttelemaan naiselle ja hän onnitteli ja oli oikein ystävällinen. Eräs toinen nainen kommentoi jollekin, että nämä ovat varmaan rauhallisia eurooppalaisia. (Sillä hetkellä meno oli kerrankin hiljaista.)  

 

Olisi ollut hienoa tavata myös argentiinalainen Dublinin aikainen kollegani, joka asuu Buenos Airesin laitamilla nykyään. Hän sattui olemaan lomilla muualla, mutta viestittelimme pitkästä aikaa ja sain häneltä hyviä matkavinkkejä. Muistan, kun hän aikoinaan Dublinissa auttoi minut ruuhkaisen kadun yli lounaalle, koska itseäni hirvitti liikenne. Hänellä oli vähän suuremmasta kaupungista kokemusta..  

Matka sujui onneksi ihan mukavasti, eikä flunssakaan haitannut, vaikka alkumatkasta oli hieman puolikuntoinen olo. Pakkauskiirekin on aika väsyttävää, mutta hyvä, että olimme paikalla viisi yötä.  Toisaalta tuntui, että se aika riitti meille hektisyyttä ja ruuhkia. Kaupungista jäi kuitenkin hyvä vaikutelma kokonaisuudessaan. 

Muuten syksy on mennyt täällä aika nopeasti ja Suomeen paluuseen liittyviäkin asioita on hoideltu jo. Kursseja on vielä vähän jäljellä, joten opiskelut pitäisi saada viimeisteltyä myös tässä muutaman kuukauden aikana.  Monenlaista ohjelmaa täällä on ollut muutenkin, mm. Expo Feria, joka oli tapahtuma täällä Paso de los Torosissa, jonka yhteydessä oli myös oikein missikisat lavalla, kun kävimme tivolissa pyörähtämässä. Lasten iloksi siellä oli myös härkävempain, jonka selässä sai yrittää pysytellä. Sähkökatkoja tapahtuu täällä melko usein ja juuri, kun lapset saatiin lastattua matojunaan, niin tuli pieni sähkökatko ja koko tivoli vaikutti menevän pimeäksi. Onneksi katko ei kestänyt kuin muutaman minuutin ja hauskanpito sai jatkua. Tuli kyllä mieleen, ettei välttämättä joka laitteeseen kannattaisi edes mennä..

 

Klubitalolla on myös ollut kivoja tapahtumia, viikottaisten kahvittelujen lisäksi mm. naapurin synttärit ja huopatossujen huovutusta, joihin meidän esikoinen osallistui ja itse olin kudontapajassa, jossa tehtiin käsin villapeittoja. Intouduin jopa tilaamaan villaa isohkon määrän lisää, saapa nähdä, syntyykö niistä jotain vielä joku päivä. Joogaa on ollut noin kuukauden ajan aamuauringossa ja se on ollut kyllä mahtava lisä arkeen, hartiat kiittää. Alussa opetus oli myös englanniksi, ja viimeksi huomasin, että mentiin pelkällä espanjalla.  Ensi viikolla Suomi-luokilla on ohjelmassa luokkaretki, johon olisin menossa mukaan.

Vapun vietossa kävimme Montevideossa ja tällä kertaa pääsimme lähtemään jo torstaina, joten ehdittiin rauhassa olla vähän pitempään. Kävimme mm. lounaalla värikkäässä taco-paikassa ja muuten nautittiin aika paljon mahtavasta säästä ulkoillen, ramblallahan aina viihtyy.

Yksi tuttu vinkkasi meille kivasta sisustuskaupasta, jossa oli mm. Uruguay-aiheisia kirjoja ja pieniä tauluja. Muutama matkamuisto tarttui sieltäkin mukaan. Saapa nähdä, miten nämä kaikki tavarat saadaan joku päivä Suomeen. Täällä järjestetään myös keräys, jonka kautta voidaan lahjoittaa paikallisille tavaraa. Täytyisi vaan alkaa vähän sorttailemaan.. 

Kävimme myös näköaloja ihailemassa Mirador Panoramicon Intendencia de Montevideossa, joka on  kaupungintalo. Kerroksia siellä riittää yli kaksikymmentä ja näköalat olivat hienot yli kaupungin. 

 

Paljonhan sitä nähtävää riittäisi, monet ovat käyneet täällä myös viinitiloilla ja itselläni listalla olisi tangoesitys, mutta joka paikkaan ei oikein riitä aika eikä energia. Onhan tässä aika monia reissuja tehty ja lapsetkin välillä sanovat, etteivät jaksa lähteä mihinkään. Rasti puuttuu kuitenkin vielä ruuduista Salton ja kuumat therma-lähteet sekä Fray Bentosin tehdaskaupunki, joka on monille suomalaisille tuttu paikka.  

Alla kuva koululaisista liikuntatunnilla. Opettajalla on myös työtakkina lääkärin takkia muistuttava valkoinen takki. Hienoa, jos pysyy puhtaana, meillä kun on ollut valkoisten koulupaitojen kanssa vähän haasteita. Täällä päivät lyhenee vielä juhannukseen asti, yksi ilta taivaalla oli kauniit värit, mikä ei kuvassa ihan yhtä hyvin näy. Alemmassa on karvainen kaveri, jonka seurassa odottelin kampaajaa viime viikolla. Oli reilun puoli tuntia myöhässä, enkä saanut asiasta mitään viestiä. Täällä on pakostakin oppinut joustavampaa aikakäsitystä.. 

 

Tehtaan piiput kohoaa ja projekti etenee.

Koulussa kylvetyt raeruohot olivat kasvaneet hyvin
reissun aikana vedessä.

Hyvää Äitienpäivää Suomeen.💗Täällä juhlistetaan äitejä viikkoa myöhemmin!