Syysterveisiä

Täällä on ollut jo yllättävän viileä päivä tänään, oli kova tuuli ja harmaa sää. Tällainen keli kyllä on ihan hyvä pyöräilyyn ja liikkumiseen, enää ei kasvot punehdu kuumuudesta. Laitoin oikein pitkähihaista ja takkia niskaan, kun käytiin parissa kaupassa ja koululla. Täällä on joitakin ihan hyviä vaatekauppoja, mutta aika pieniä ovat. Ostin pojille lämpimät paidat, kun nyt tosiaan niitäkin alkaa taas tarvita. Kun Suomessa laitetaan talvitakkeja kesäksi pois, täällä olen laittanut sivuun pitkähihaisia ja farkkuja. Meidän talon ilmalämpöpumppi on kätevä, saa helposti kylmälle tai kuumalle, mutta välillä yöllä lämmönsäätely on hankalaa, koska helposti tulee liian kuuma tai kylmä. 

   

Uudet koulukirjat ja vihkoja on useita. Alla lauluja, joita koulussa laulellaan.

Pienin on aloittanut nyt maaliskuussa uuden kouluvuoden. Oli jotenkin hankala hahmottaa, että täällä on maaliskuu vähän kuin elokuu Suomessa, kun uusi kouluvuosi alkaa. En edes huomannut ensin, että tuttu päiväkodin hoitaja jäi tasolle neljä, kun kuopus siirtyi jo nivel vitoseen. Hänellä koulua on joka päivä 8.15-17, joten päivä on aika pitkä, paljon pitempi kuin sisaruksillaan. Meille kaikille vanhemmille tuli myös muistutus, että kouluun pitäisi saapua ajoissa (taisin olla viestin pääkohderyhmää..) Meidän piti laittaa myös uudet enkun kirjat tilaukseen ja englantia heillä onkin paljon, lukujärjestyksen mukaan jopa 3-4 tuntia per päivä. Täällä on todellakin päätetty, että uudet ikäluokat ovat multilinguaaleja 😅 Tänään meidän pikkukoululainen myös sai kivaa palautetta juurikin äsken mainitultatutulta hoitajalta. Hän sanoi, että nyt hän on kuullut ohimennen, että espanjan puhuminen on lähtenyt käyntiin. Sama ollaan huomattu kotona, kohta ei perässä pysytä, kun espanjan sanat ja lauseet on alkaneet tulla puheeseen mukaan. Esim. kadulla, kun koira tuli vastaan, sille huiskutettiin iloisesti ja tervehdittiin "hola, perrito (koiranpentu)", kuin paikalliset konsanaan.😉Koko alkuvuosi meni kotona koronakaranteenissa ja kesälomille, joten kiva, että silti espanjan sanat on tainneet jäädä takaraivoon muhimaan. Niin ne pienet oppii, kyllä joutuu itse tekemään paljon enemmän töitä jotain oppiakseen - tällä hetkellä kolme oppitunti viikossa ja tahkealta tuntuu välillä, mutta toisaalta ihan hauskaa, kun päiväsaikaan voi vielä hetken töiden sijaan opiskella.

Englannin kirjoihin liittyy myös pieni tarina. Ne tilattiin netistä ja tulivat meille kotiovelle DHL:n autolla. Lähetti oli ystävällisen oloinen poika ja kyseli paikallista henkilökorttia, mutta en sitä siihen hätään löytänyt, joten pyysi passia. Haluavat varmistaa, ettei paketti joudu vääriin käsiin. No, näytin passiani ja eipä aikaakaan, kun lähetti oli nappassut siitä kuvan. Se tapahtui niin nopeasti ja olin niin yllättynyt, etten oikein ehtinyt reagoida, saati sitten muotoilla järkevää lausetta espanjaksi siitä, mihin kuvaa tarvitaan ja pyyntöä, että poistaa sen. Tiesin kyllä jo ennakkoon, että täällä on tietoturvan kanssa erilaista ja WhatsAppilläkin pyydetään lähettämään, jos mitä tietoja. Myös virastoissa kysellään ääneen kaikki mahdolliset tiedot. No, asia jäi kuitenkin vähän ärsyttämään ja soittelin DHL:lle, mutta sieltä selvisi, että oli heidän kumppani kyseessä. Sain heiltä sitten langan päähän naisen, jolle kerroin huoleni. Kysyin lähinnä, että onko normaalia tällainen ja mihin kuvaa käytetään. Hän oli jo saanut kuvan, ja sanoi, että olet vaalea jne. Sanoi, että kuva on heikkolaatuinen, eikä siinä näy kuin kasvokuva ja nimi. Se on kuulemma heidän normikäytäntö, jotta saadaan varmistettua paketin oikea vastaanottaja. Ihan hyvä, että sain selvitettyä asiaa jollain tasolla, ja tietääpä jatkossa varautua mahdolliseen yllätyshyökkäykseen omalla kotiovellaan.. Tähän asti on riittänyt henkilökortin nopea vilautus tai esim. puhelinnumero.    

Viimeksi kirjoittelin, että kävin postissa selvittelemässä pakettiasioita moneen kertaan ja hyvä, että tuli käytyä, nimittäin paketit saapui kuin saapuikin kotiin asti. Lähetyksessä meni parisen kk. Siskon paketissa taisi mennä "vain" neljä. Mutta kylläpä on lakut, salmiakit, suklaat ja hapankorput maistuneet. Arvostamme joka suupalaa ja ne on koitettu jakaa suht tasan kaikkien kesken ja lapsetkin ymmärtää, ettei Suomen karkkeja saa mennä itsekseen napostelemaan!  

 

Nyt ollaan oltu kotona aika tiiviisti, mutta helmikuussa kävimme Punta del Estessä. Tämä oli meidän toinen kerta Puntassa ja hieno paikka se vaan on. Maan suosituin lomakohde, mutta myös aika hintava. Ihania rantamaisemia riittää, paljon erilaisia ravintoloita, kiva ostoskeskus ja meressä uiminen maistui. Kävimme myös ihastelemassa Jose Ignasion majakkaa ja vietettiin sen lähistöllä puolikas rantapäivä. Viikon sää oli aika ideaali, ei mikään porottava helle, mutta lämpöä oli oikein riittämiin. 

Asuimme Solanasin lomakylässä, jossa on iso sininen laguuni ja paljon erilaisia (lämmitettyjä!) altaita ja tenniskenttiä, ravintoloita yms. Siellä myös järjestetään monenlaista ohjelmaa eri ikäisille ja osallistuimme mm. rytmikkääseen vesijumppaan sekä lapset karkkijahtiin ja askarteluun. Jo pelkästään tuolla alueella olisi hyvin saanut viikon kulumaan, mutta toki haluttiin nähdä muutakin ja kävimme mm. Lapataian Dulce de leche -maatilalla. 👇

Lapataia on yksi monista dulce de leche brändeistä ja sen sanotaan olevan maailman parasta. Tilalla oli ratsastusta, vasikoiden ruokintaa, lypsynäytös, kahvila ja supermakeita dulce de leche -lättyjä, tehtaanmyymälä yms. 

Hienoja auringonlaskuja ihailimme Punta Ballenan niemimaalla, joka on todella kaunis alue Punta de Esteen kupeessa ja Rio de la Platan alueella. Pieniä laivoja purjehti ohi ja ravintolan palvelu ja ruoka oivallista. Herkullinen alkuruoka on grillattu tai uunissa kypsytetty provolonejuusto, kaloreita ei kannata laskea, kun sitä maistelee. 

Lohta söimme useampaan kertaan ja sitä ostettiin tällä kertaa myös kotiin ja kylmälaukussa tuotiin pakastimeen. Se on oikea juhlahetki, kun saadaan kunnon kala-ateria. Koko syksy oltiinkin ilman, nyt on tosin alettu myös ostaa pakastekalaa, merluzaa eli kummeliturskaa, jonka menekki on myös melko hyvä meidän taloudessa. 

Casapueblo on Punta Balletassa oleva suosittu turistikohde ja upeiden maisemien ympäröimä. Se on siis rakennus, jonka on rakentanut uruguaylainen taiteilija Carlos Páez Vilaró ja nykyään siellä on kahvila, taidegalleria ja hotelli. Siellä vierähti mukavasti useampi tunti ja samalla törmäsimme urugualaisperheeseen, joka oli asunut Helsingissä ihan meidän lähellä pari vuotta. Mies oli siis M:n kollega. Hauska sattuma oli tavata heidät, koska olenkin kuullut tästä perheestä. Sanoivat viihtyneensä Suomessa hyvin ja kyselivät, miten me täällä viihdymme. Mukaan tarttui myös muutama taidejuliste matkamuistoksi. 

Loman aikana yksi aamu vain iski tajuntaan todella ikävät uutiset Ukrainasta ja vei jonkun verran huomiota niiden lukeminen.Vaikea on olla seuraamatta uutisointia, vaikka välillä pitää ihan päättää, että keskittyy muuhun ja katsoo puhelinta vähemmän. Esimerkiksi opiskelukin on ihan hyvä lääke siihen, saa kunnolla keskitettyä ajatukset muualle. Otinkin yhden ylimääräisen kurssin nimeltä Business Ethics and Leadership. Oli aika kiinnostava teema ja taas meinasi tulla ylipitkä essee, kun vauhtiin pääsi..  

"Naisten klubi" on taas aktivoitunut ja kahvihetkiä on ollut jo useamman kerran. Yksi kerta ei juotukaan kahvia, vaan urugualaylaisten kansallisjuomaa, matea. Oli mielenkiintoista kuulla vähän maten historiasta ja nähdä, miten sitä tehdään. Lehtirouhetta eli yerba matea haudutetaan kuumassa vedessä, jonka pitää olla tietyn asteista. Vettä lisätään "teeheinien" sekaan pikkuhiljaa useaan kertaan. Uruguay on kuulemma ainoa maa Etelä-Amerikassa, jossa kannetaan termospulloja mukana ja termospullot kuulemma vapauttivat aikoinaan naiset keittöstä teen keittelystä. Täytyy tosin myöntää, että itsestä se näyttää vähän vaivalloiselta, kun monella on termari kainalossa reissun päälläkin. Taisin ottaa vähän liikaa siemauksia juomasta, koska illalla oli aika aktiivinen olo, mutta sama tunne tulee kahvista, jos liian myöhään sitä ottaa. 

       

Yksi päivä myös käytiin parin naapurin rouvan kanssa kävelyllä ja lounaalla, mikä oli harvinaista herkkua. Samalla kävimme kyselemässä manikyyri- ja pedikyyrihintoja - pikkuhiljaa alkaa löytyä kaikenlaista palvelua ja tekemistä, jos vain aikaa riittää. 

         

Valmis lounas ja kasvispihvit😋

Tällä viikolla oli myös jooga ja tiedossa olisi käsityöpajaakin pian. Jotkut käyvät täällä myös salsassa ja pari on aloittanut aikuisten ratsastustunnit. Huono puoli on, että paikalliset menot alkaa täällä aika myöhään, kahdeksalta yleensä. Välillä mietityttää myös korona edelleen, joten välttämättä esim. tanssiminen vieraiden kanssa ilman maskeja ei välttämättä innosta. Täällä pidetään vielä maskeja, mutta maskikuri tuntuu entisestä höllentyneen ja kun maski oli aiemmin suun tai leuan päällä, niin nyt se on välillä kaulalla tai kädessä. Päiväkodilla hoitajat jo myös halailevat tiiviimmin lapsia eikä poskisuudelmia enää säästellä😘, besoja vaihdetaan täällä jo niin maskeilla kuin ilman. Nyrkkitervehdykseen on itse jo tottunut eli rystyset yhteen poks.  

Myöhäisestä aloituksesta puheen ollen.. kuun puolessa välissä oli karnevaalit, joiden piti alkaa sunnuntaina n. klo 20. Ei tullut yllätyksenä, mutta kulkue ilmestyi paikalle ennen kymmentä. Hienohan se oli, vauhdikasta ja värikästä menoa. Otin mukaan kaksi lasta. Toinen poika lähti mukaan ja taisi nukahtaa hetken yhdentoista maissa istuma-asennossa kadulla. Paikalliset lapset tanssivat ja juoksivat täynnä energiaa koko illan, ei tunnu heillä missään vaikka kello käy puolta yötä! Ja ihanasti moni pienikin jo tanssi latinoaskelin esitysten tahdissa. Hienoja pukuja ja esityksiä, kannatti siis käydä ihmettelemässä. Ja mieleen tuli Venetsian karnevaalit, joissa pääsin käymään tädin ja serkun kanssa vuosia sitten. Latinalaisessa Amerikassa karnevaalit ovat tärkeitä tapahtumia ja kestävät monia viikkoja. Rion karnevaalit Brasiliassa ovat ilmeisesti suuret ja upeat. Tapahtumista puheen ollen. Montevideossa oli eilen tärkeä jalkapallopeli, jossa Uruguay pelasi paikasta MM-kisoihin. Peli päättyi täältä katsottuna hyvin, kun Uruguay voitti Perun 1-0.  

Täällä on lähistöllä ihan uusi hotelli, Midlands, joka ei ole vielä kovalla käytöllä. Yksi viikonloppu kävin siellä ihan itsekseni rentoutumassa ja hiljentymässä - ja olipas se virkistävää. Siellä on pieni sauna ja lämmitetyt altaat. Kaunis auringonlasku sopii rauhalliseen maaseutumaisemaan, joka toi vähän Pohjanmaan lakeudet mieleen. Ravintolassa sattui olemaan yhtä aikaa ruotsalaisia, jota täällä ei olekaan juuri kuullut. 

 

Meille tulee ylihuomenna vuosi täyteen siitä, kun saavuimme tänne. Tässä kohtaa voi todeta, että on ollut hieno kokemus. Vaikka arkeahan täälläkin eletään ja tekemistä riittää, joten lomat on vain yksi osa täällä olosta. Korona on myös vaikuttanut kaikkeen, etenkin viime huhti-kesäkuuussa. Moni asia sujuu  kuitenkin jo sutjakkaammin, kun tietää, mistä ostaa mitä ja erilaiset käytännöt on tuttuja. Esim. milloin pankkiautomaatti on auki (ei iltaisin tai viikonloppuna), missä voi maksaa ainoastaan käteisellä, milloin suunnilleen on siesta, osaa ennakoida miten säät vaihtelee, tuntee paremmin paikkoja ja pärjää espanjaksi perustilanteissa. Lapset jo myös huolehtivat eväsrasiansa ja juomat aamuisin reppuun, joten jotkut asiat, mitkä aluksi tuntuivat oudoilta ja hankalilta, rullaavat jo paljon paremmin. Isommat viihtyvät koulussa hyvin ja sielllä on kaikenlaista kivaa ohjelmaa, esim. tänään oli savitöitä ja kutosten järjestämä pehmonallerata.😍

Välillä toki tulee yllätyksiä, esim. poikien pyörän ketjut ovat reistailleet ja irroneet koulumatkalla. Ystävällisesti ovat paikalliset jopa kadulla korjanneet pyöriä, aika huomaavaista! Itselle kävi sama, kun viime viikolla oltiin lähdössä tyttöjen kanssa urheilukentälle, niin eiköhän napsahtanut ketjut poikki. Onneksi kuitenkin lähellä kotia, joten voitiin vaihtaa autoon. Koskaa ei ole aiemmin napsahtanut pyörän ketjut poikki, ehkä laatu ei ole ihan samaa, koska koko pyörä ostettiin vasta puolisen vuotta sitten. Ja kirsikkana kakun päällä M:n pyörästä myös katkesi ketjut, kun lähtivät lasten kanssa pyörälenkille seuraavana päivänä. Onneksi naapurissa sattuu olemaan taitava pyörämestari, joten vahingot oli pian korjattu. Se on muuten mielenkiintoista, että välillä tuntee täällä itsensä oikein aktiivipyöräilijäksi. Täällä arkipyöräily ei tunnu olevan kovinkaan suosittua vielä. Meidän paikalliset naapurit hakevat lapset autoilla, eikä juuri kukaan tunnu käyttävän pyörää. Monessa perheessä on siis kaksi autoa, jos mahdolisuus siihen on. Toiset perheet taas menevät mopolla, helposti on 3-4 henkilöä kyydissä kerralla. Mutta maassa maan tavalla, pääasia, että me kaikki mahdutaan joukkoon. Niin ihmiset kuin eläimet (koirat, kissat, hevoset, kukot) kävelee tiellä sulassa sovussa ja välillä syviäkin kuoppia väistellen. Pääasia, että matka taittuu ja etenee.💪😊Meidän reissujen on tarkoitus huhtikuussa edetä Buenos Airesiin, joten sitä odotellessa ja suunnitellessa. Hasta luego!💗    

Kaverukset Toby & Jesus, Hessu - asuinalueen yhteiset lemmikit. Tulevat mieluusti mukaan koteihin, kouluun, juhliin, padel-kentälle, kävelylle, pyörälenkeille.. Ja tiellä riittää monenlaista menijää.