Hyvää Kolumbuksen päivää täältä pallon toiselta puolen! Päivä tulee siitä, että 12. lokakuuta 1492 Kolumbus astui ensimmäistä kertaa Amerikkaan. Päivää juhlitaan virallisesti tänään 12.10, vaikka eilen esim. koulut, päiväkodit ja osa työpaikoista oli kiinni viikonlopun jatkeeksi. Ilmeisesti jossain päin on paraateja ja päivää kutsutaan Uruguayssa nykyään Día de la Razaksi eli rotujen tai monikultturisuuden päiväksi. Tunnustan, että itselleni valkeni vasta hetki sitten, että Cristóbal Colón onkin tuttu herra Kolumbus. Täällä Colón on tullut vastaan mm. paikannimissä yms. yhteyksissä, mutta hetki sitten asia tuli selväksi..oli myös ihan mielenkiintoista palata Amerikan löytymisen historiaan, täytynee lueskella lisääkin. 

Lauantaina kävimme Duraznossa (jälleen kerran Persikassa), joka on vajaan tunnin ajomatkan päässä täältä oleva kaupunki. Pyörittiin siellä mm. puistoissa ja siellä on juurikin iso Kolumbuksen monumentti, joten se sopi hyvin viikon teemaan. Lapset halusivat pieneen lelukauppaan ja teimme vähän löytöjä. Myyjä mielestäni sanoi, että kortilla voi maksaa, muttei voinutkaan. Käteistä oli vain vähän, joten jouduttiin pärjäämään yhdellä lelulla. Täällä on käteinen vähän pullonkaula ostoksilla, koska on paljon paikkoja, joissa käy vain käteinen, mm. hedelmäkaupat. Pankkiautomaatteja on hyvin harvassa, täällä Pasossa vain yksi per pankki, ja välillä niihin on pitkä jono tai koko automaatti voi olla suljettu. 

Jossain kohti erkaannuttiin kaupungilla toisistamme ja lähdin väärään suuntaan yksin harhailemaan. Kätevää oli, kun jaettiin puhelimilla live-sijainnit ja tarkkailin, läheneekö pallot toisiaan vai ei. Pikkuhiljaa alkoi oikea suunta ja oma porukka löytyä. Löysin vihdoin myös pienen CD-mankan.. todellakin niitä joku vielä ostaa.. täällä tarve on lähinnä espanjan kielen CD:n kuuntelua varten, vaikka kyllähän materiaali on paljon myös netissäkin. Olen monesta paikkaa jo etsinyt, mutta hyvin vähän niitä on myynnissä, varsinkaan Suomessa. 

 

 

    

Lounaalla kävimme myös. Täällä ihmiset tulevat kiirettömästi nauttimaan hyvästä ruuasta, eikä kellään - myöskään tarjoilijoilla tai kokeilla - tunnu olevan mihinkään hoppu. Meillä pojat vääntelehtivät jo pahoin ruokaa odotellessa, koska odotellessa taisi mennä lähes tunti. Onneksi huomattiin pyytää jossain vaiheessa leipää. M tilasi chiviton (alla kuva), mikä on tyypillinen annos täällä. Siihen kuuluu lihaa, paistettua kananmunaa, salaattia, leipää jne. Annoksessa en kyllä leipää nähnyt, jäi ilmeisesti väärinkäsityksen vuoksi tällä kertaa pois. 

Jälkiruuat olivat kohtuuhintaisia ja teki mieli tilata, mutta koska tiedossa oli suunnilleen siihen tarvittava aika, lähdettiin jatkamaan matkaa ja teimme hankintoja (mm. kattila ja iso vuoka) parista liikkeestä. Lapset innostuivat juoksemaan Home Center kaupan käytävillä hippaa tms. Täällä ihmiset muutenkin katsovat meidän liikkeitä kiinnostuneena ja osa tulee reippaasti juttelemaan. Kyseisessä kaupassa eräs mies tunsi suomalaisen miehen, joka on aiemmin asunut Uruguayssa ja on nykyään meidän naapuri. Hän innostui sitten näyttämään M:lle myös kuvia tästä yhteisestä tutusta. Itse olin siinä vaiheessa joutunut jo viilentelemään menoa lasten kanssa ulos.. Meidät erotti hyvin myös paikallisista se, että monella heistä oli kevyttoppatakki ja pitkät housut tms. päällä, meillä taas kesävaatteet.

Uutta potkua tai poljentaa arkeen on tuonut uusi pyörä, jonka sain viime viikolla - on muuten Kova (merkki)! Ja on aika kiva ja kevyt kulkuväline ja mukana kulkee lastenistuin. Olen siis sillä päässyt välillä päiväkodille, mikä on myös tervetullutta hyötyliikuntaa. Maanantaina kastuttiin tosin aika reilusti, kun sade yllätti kesken matkan koululle (pienin kulki mukana ollessaan kotihoidossa juhlavapaan takia). Pyörällä voi vaikka hurauttaa leikkipuistoon, kuva alla kiikkutuokiosta siellä. 

Täällä on ollut myös kivasti sosiaalisia tapahtumia nyt. Tänään oli kesälomien jälkeen ensimmäisten naisten kahvit ja lauantaina naapurissa järjestettiin yllätyssynttärit tutulle suomalaismiehelle, jolla tuli tasavuosia täyteen. Tarjolla oli mm. pitsaa, kakkua, virvokkeita ja mukavaa seuraa. Ilta oli hyvä mahdollisuus jutella uusien kasvojen ja jo tutumpienkin naapureiden kanssa. Paikalla oli myös suomalaisiin kiintynyt rauhallinen suojeluskoira Jesus, ketä myös Hessuksi kutsutaan. En ole täysin perillä, omistaako sitä varsinaisesti kukaan, mutta ainakin osa perheistä on sitä hoidellut ja on se meidänkin sisällä pyörähtänyt mm. aamukiireessä. Jesus kulkee myös koululla ja on lyöttäytynyt koululaisten retkille mukaan. En ole muistanut napata Hessusta kuvaa, mutta täytyypä lisätä kuva tännekin joku päivä.    

Kakku maistui pienelle naapurin juhlavieraalle

Perjantaina olemme aikeissa lähteä kohti Etelää, Punta del Esteen, jota juuri Wikipediasta saamani tiedon mukaan kutsutaan myös Etelä-Amerikan Monacoksi. Se on täällä suosituin lomakohde ja sesonkiaika on siellä joulu-tammikuu. Koululaisten lomat seurailee täällä Suomen lomia, joskin esim. joululoma on vielä pidempi kuin Suomessa. Toivottavasti lämpöä riittää, ainakin pari kymmentä astetta pitäisi olla mittarissa ja aurinkoista, bien bien! 👍

Suomalais- (muropohja) urugualainen
(crema ja koristelu) yhteistyöpiiras. 

Täällä tarkenee ainakin lapset jo hyvin uida, mikä tosin aika ajoin

kostautuu nuhana tms..