Ensimmäinen kouluviikko lopuillaan

Asettumista ja asioiden hoitoa

Täällä on jatkettu etäkoulua ja on myös ollut erilaisia asioita hoidettavana. Suomessa oli projektina etsiä ja palauttaa kaikki kirjaston kirjat ennen lähtöä. Yksi kirja oli toisen pojan kortilla lainattu, eikä löytynyt mistään. Nyt se oli kuitenkin ilokseni palautunut, joten varmastikin koulun kautta löytänyt tiensä kotiin. Toinen kirja piti kuitenkin maksaa ja siihen liittyen sai muutaman puhelun soitella. Puhelinliittymää yms. sai myös järjestellä vielä. Tuntuu, että meillä on tällä hetkellä talo täynnä puhelimia (osalla on sekä paikallinen että Suomen luuri), tietokoneita, kuulokkeita, latureita yms. tykötarpeita ja johtoja. Myös uusia opiskelualustoja, käyttäjätunnuksia ja salasanoja on ihan riittämiin.

Tähän mennessä päivät on siis ryhmittyneet niin, että lapsilla on ollut koulua, isännällä etätöitä sekä kotihommia, ja tietenkin IT-tukea koko perheelle. Itselläni espanjantunteja, ruuanlaittoa, pienimmän hoitoa, koululaisten avustamista sekä tätä blogin päivittelyä. Aika hyvin ovat jo oppineetkin käyttämään heille osittain uusia oppimisympäristöjä. Nuorempi pojista sai kyllä koulupäivän aikana tänään kiukkukohtauksen ja huusi kesken koulutunnin, että haluaa Suomeen. Onneksi oli mikki pois päältä. Ymmärtäähän sen, että alussa tulee paljon uutta kerralla. Opettaja on onneksi auttanut kärsivällisesti ja ollut hyvin tavoitettavissa. Meidän pojalla on myös oma, sisäinen kello vielä osittain Suomen ajassa ja sanoo illalla klo 19.30-20, että pakko mennä nukkumaan, koska Suomessa kello on jo kohta kaksi.. Ainakaan ei ole vaikeuksia aamulla herätä ajoissa.

Koronatilanne huonontunut

Koronatilanne on täällä valitettavasti huonontunut, etenkin pääkaupungissa, Montevideossa. Tapauksia on ollut päivässä yhteensä koko maassa jopa 4000. Eilen luin valtakunnallista lehteä, Elpaisia ja siitä selvisikin ensimmäisenä, että kouluihin palattaisiin vasta 3. toukokuuta eli vapun jälkeen.  Tuli kyllä vähän harmitus, vaikka tottakai on paras, että tartuntoja hillitään. Saa nähdä, laitetaanko vielä ulkonaliikkumiskielto päälle. Ainakaan ei tarvita vielä koulupukuja, koulukuljetuksia tai eväitä kouluun, siinä mielessä tämä on meille sopivan loiva lasku arkeen.

Koronatilanne vaikuttaa monella tavalla perusvaroivaisuuuden lisäksi. Meidän pitää hakea oleskelulupa ja minulle myös cedula eli paikallinen henkilötunnus. Prosessin voi hoitaa joko Montevideossa tai paikallisesti täällä muutamassa osassa. Pääkaupunkiin menisimme varmaan muuten ja katselisimme paikkoja, mutta nyt ei  viitsitä suunnata sinne. Naapurista sinne lähtee kuitenkin perhe saman asian tiimoilta.  Siivous- ja lastenoihoitoapua olisi myös mukava saada ihan kielen oppimisen kannaltakin, mutta nyt sekin on jäissä. 

Karanteeniin liittyy täällä aika byrokraattinen prosessi. Meille on soitettu useita kertoja sisäministeriöstä ja kysytty, onko meidän jokainen perheenjäsen karanteenissa, missä laboratorissa testi on otettu, mikä on passinnumero yms. Puheluita on tullut jopa yhtäaikaa samalta osastostolta. Tähän on yritetty kysyä, voisiko kerralla merkitä, että saimme kaikki maanantaina vapautuksen karanteenista, mutta kuulemma jokainen puhelu täytyy hoitaa erikseen.  

Ympäristön havannointia

Täällä on usein päivällä niin kuuma, ettei helposti tule lähdettyä kävelylle. Lähdettiin kuitenkin tällä viikolla katsomaan, mitä kaikkea ympärillä on. Talot ovat aika erilaisia kun Euroopassa. Ne ovat usein matalia, pieniä, eivätkä mitenkään huippukunnossa. Taloja löytyy monissa eri väreissä. Matkan varrella etsittiin pieniä kauppoja. Ensimmäinen oli todella pieni kioski ja tuntui kuin olisi hypännyt jonnekin 50-luvulle. Valikoima oli aika suppea, hyllyillä oli muutamia yksittäisiä purkkeja ja pusseja. Vitriinissä oli erilaisia pikkuleipiä, ihan omatekoisen oloisia. Hygienipassia tuskin oli vaadittu. Myyjä oli kuitenkin yställinen ja oli kiva vaihtaa muutama sana espanjaksi. Pojat olivat sitä mieltä, että myyjäsetä oli varmasti käynyt itse hakemassa muutaman purkin ruokia kaupasta ja laittanut ne sitten kioskinsa hyllyille vaan myyntiin.

Kaupan edessä oli ilmeisesti myyjän tuttava. Miehellä oli pitkä tumma tukka ja pitkä lihaveitsi kädessään, oli ehkä lainannut veistä ja menossa ruuanlaittoon. Lapset kummeksuivat tätä ja heistä se oli vähän pelottavaa, kuulemma ihmiset näyttävätkin täällä niin erilaisilta. Kissoja ja koiria saattaa myös ilmestyä mistä vaan. Seuraava kioski oli jo paljon modernimpi ja löysin jotain ostettavaa, mm. kokista ja jäätelöt, makuna taas dulce de leche - arvatenkin. Talot on täällä värikkäitä, sävyjä löytyy joka lähtöön.

Sinisiä ja pinkkejä taloja

Allas ja sauna

Päivien parasta antia on ollut edelleen lämpö, uiminen ja sauna. Klubitalolla on käyty päivittäin, välillä jopa pari kertaa päivässä. Eilen siellä oli tämän asuinalueen koululaisia ja äitejä paikalla. Tutustuttiin taas lisää uusiin ihmisiin, mikä oli mukavaa. Kaikki tulivat yställisesti esittäytymään ja kyselemään kuulumisia. Itse en vielä ihan täysin hahmota kuka on kuka. Esim. muutamaa uruguaylaista luulin pariskunnaksi ja heillekin tämä väärinkäsitys kävi ilmi, vaikka olivat vain kolllegoita keskenään. Myöhemmin vasta muistin, että olen samaisen naisen jo nähnyt oman perheensä kanssa, mutta paikalliset näyttävät omaan silmään vähän samanlaisilta ja isot aurinkolasitkin hämäävät.

Allas, kuntosali ja sauna

Saunan jälkeen uni maittaa hyvin, välillä liiankin. Eilen tein illalla keittiöhommia ja pienin oli sisarustensa kanssa. Jossain kohti aloin kysellä, missä hän menee. Isommat sanoivat, etteivät tiedä. Aloitettiin heti etsinnät. Hän menee välillä piiloon, jos joku asia harmittaa, mutta yleensä nauraa tai vastaa, kun etsitään. Nyt ehdittiin kaapit ja eri nurkat tutkia, ja kierrettiin jo pihalla ihmeissään ja patisteltiin vastaamaan. Viimein katsoin poikien huoneesta. Peitot olivat aika litteänä, mutta vetäisin peiton pois ja sinne peiton alle hän oli torkahtanut uimisen ja saunan päälle. Huh.

Pihaa kastelemassa, sadetta ei ole näkynyt.

Meidän oma pyykkitupa