Huh, miten paljon on ollut tapahtumia, tekemistä ja jouluvalmisteluja. 💝Joulukuu on lähellä loppuaan ja viikot on menneet vauhdilla. Suomessakin huomaa, että itsenäisyyspäivästä eteenpäin on yleensä paljon menoja ja osaa niistä asioista, mitä aikoi tehdä ennen joulua, ei aina ehdikään. Täällä kiireeseen voi lisätä myös aina vähän säätöä ja kielihaasteita, joten ei ihme, että välillä väsyttää. Yhtenä päivänä esimerkiksi tein ruokatilauksen ravintolasta kotiin. Illalla huomasin, että eihän se tullutkaan, mutta eipä siinä suuri vahinko käynyt, kun pärjäsi hyvin ilmankin, en siis lähtenyt reklamoimaankaan 😉Täällä oppii muutenkin vähän rennompaan tyyliin, että kaikki ei aina toimi tai tapahdu, mutta sellaista se vaan on.

Esimerkki muusta säädöstä: Tilasin Suomesta Suomikaupasta meille vähän joulukarkkeja ja pakettihan jäi Montevideon tulliin. Lähetysfirmaan laitoin sähköpostia ja lisämaksusta he sitten hoitivat tullimuodollisuudet ja paperit kuntoon (laitoin heille tietoja) ja saatiin kuin saatiinkiin mm. salmiakkia tänne asti. Postilähetyksiä olen myös selvitellyt ja olipa prosessi rekisteröityä käyttäjäksi, mutta onneksi suomalaisten asioissa auttava paikallinen nainen tuli apuun ja saatiin homma kuntoon. Posti kulkee kuitenkin hieman epävarmasti tänne sekä täältä poispäin ja ilmeisesti korona heikentänyt maiden välistä postin kulkua joka puolella. Saapa nähdä siis, saapuuko Suomeen ne muutamat joulukortit joku päivä, jotka laitoin täältä kokeeksi tulemaan.  

Mutta niihin tapahtumiin ja menoihin, joita on ollut. Viime postauksessa unohdin mainita kansanmusiikkipäivän eli Día Nacional del Candomben. Rumpumeininkejä ja värikkäistä pukuja käytiin ihmettelemässä esikoisen kanssa yhtenä iltana. Samalla ihmeteltiin sitä, kuinka pieniä lapsia oli paljon liikenteessä iltamyöhään ja saivat myös juoksennella melkoisen vapaasti. Itseäkin alkoi väsyttää ja meidän pojat oli jo nukkumassa, todellakin. Mutta paikalliset pikkulapset olivat menossa mukana, ja bailando maistui. Tapahtuman piti alkaa 20.30 ja kävimme amfiteatterilla katsomassa, mitä siellä oli meneillään. Totesimme kuitenkin, että ihan ei olla ajallaan ja käytiin jätskillä ja muutamassa liikkeessä. 

Kun palasimme, yleisöä oli jo hyvin paikalla, mutta bändi viritteli siellä soittimia pitkään ja hartaasti, teki sound checkiä ja otti selfieitä. Välillä jotain soittivatkin, joten oikein ei tullut selväksi, milloin konsertti alkaa. Päätimme jo lähteä kotiinpäin, niin kadulla olikin juuri rumpu- ja tanssikulkueet siirtymässä amfiteatterille. Hyvä ajoitus ja ehdimme näkemään paljon värikkäitä ja vauhdikkaita esityksiä. Rumpumusiikki ei tällaisenaan ole ehkä kuitenkaan aivan sitä omaa lempimusaa. Nimittäin iso candombe-yhtye kokoontui viikonloppuisin Dublinin Temple barin alueelle rummuttelemaan suhteellisen isolla volyymilla, kun asuin aikoinaan siinä aukion lähellä jonkin aikaa.. Camdombe-rumpuja on kuitenkin opettu täällä vähän meidänkin lapsille ja tarjolla olisi rumpu-workshoppeja kaikille halukkaille. 👍  

Itsenäisyyspäivää juhlittiin täällä koululla sekä päivällä että illalla. Päivä sattuikin sopivasti maanantaille. Koululaiset olivat tehneet erilaisia Suomi-askarteluja ja infotauluja juhlaa varten. Maanantaina Suomea sitten esiteltiin paikallisille eri pisteissä, tarjolla oli mm. Korvatunturin esittelyä, kasvomaalausta ja lumihiutaleiden askartelua. Yhtenä pisteenä oli suomalaiset herkut ja tavaroiden esittely. Mekin leivottiin sinne Suomi-muotilla vaaleita pikkuleipiä ja ne menivätkin hyvin kaupaksi. Olin itsekin aamusta koululla auttelemassa. Herkkubuffetissa oli myös mm. mokkapaloja, omenapiirakkaa, pullaa, pipareita, Fazerin-sinistä yms. Ja tavarapisteellä tietenkin mm. muumijuttuja ja Marimekkoa. Illalla koululla oli vielä juhlat suomalaisille vanhemmille ja saatiin nähdä lasten ihania sekä koskettavia musiikki- ja näytelmäesityksiä.    

Itsenäisyysjuhlasta toivuttuamme ja myös vähän sitä ennen lapset alkoivatkin harjoitella eri maiden tansseja kevätjuhlaa varten; pienimmän esitys oli tango ja pojilla oli itävaltalainen tanssi, esikoisella taas chileläinen ja hän oli mukana myös letkajenkkaesityksessä. Harjoituksissa tuntui olevan vähän säätöä, mutta välillä ne järjestyivätkin ihan hyvin. Pikkukoululaiset eli käytännössä päiväkotilaiset olivat myös mukana ja välillä, kun vein pienintä kouluun, olisikin pitänyt olla amfiteatterilla harjoittelemassa ja ei kun sinne pikapikaa. Vaatteita alettiin isommille suunnitella vajaa viikkoa ennen juhlaa. Ihmettelin, ehtiikö ne mitenkään valmiiksi, mutta perjantaina käytiin valitsemassa kankaita kangasliikkeessä, josta ne kiikutettiin suoraan räätälille, joka taas otti samalla mitat lapsista. Pienimmästä piti vain lähettää hoitajalle mitat, ja hänen sukulainen teki hameita lapsille. Tuntuu, että paikalliset ottivat nopeasti yhteyttä tuttuihinsa tai sukulaisiinsa, joten homma saatiin hoidettua joustavasti. Yhden ryhmän vaatteet tulivat Montevideosta asti, mutta hyvin ehtivät. Paikallinen naapurin nainen oli käymässä juhlia ennen myös Montevideossa ja kysyi tarvinko juhlapaitoja pojille. Olin jo unohtanut koko jutun ja hän laittoi viestiä ja kuvaa, millaisia paitoja olisi tarjolla ja toki tilattiin muutama. Ihanan huomaavaista!

Pari päivää ennen kuulin myös, että pienimmän tangoesitykseen tarvitaan valkoinen paita ja kukka hiuksiin, joten onneksi löysin sellaiset läheisestä lastenvaateliikkeestä.  Kenkiä ei sentään alettu kenellekään hommaamaan ja perussiistit tummat urheilukengät sai kelvata. Suomessa on tottunut siihen, että jos pitää olla jotain erikoisempaa tai tiettyä vaatetta esim. kouluun, niin yleensä ennen h-hetkeä on ainakin vähän varoaikaa olemassa. Sain myös edellisenä päivänä Whatsapp-viestin, että pitäisi olla pienimmälle nuttura ja mietin, ettei meidän tukka taida siihen riittää.. Onneksi löysin muutaman nutturavalkin kotoa ja päästiin taas verestämään nutturataitoja, joita on luisteluesityksiin harjoiteltu. 

Nutturatreenit käynnistettiin välittömästi käskyn käytyä..

Loppu hyvin kaikki hyvin ja hienot oli esitykset! Amfiteatteri on myös hieno paikkana illan hämärtyessä lämpiminä iltoina. Monella on katsomossa oma mate-termospullo ja kuppi mukana. Paikallisilla lapsilla oli myös kauniita lisäesityksiä, mm. laulua. 

  

Seuraavana päivänä koululla oli vielä vuoden päätösjuhla eli Suomen koulujen kevätjuhlaa vastaava, mutta jonkin verran virallisempi tapahtuma, jonne kannettiin Uruguayn ja Suomen liputkin ja laulettiin kansallislaulut. Lasten piti seistää pitkään keskellä salia riveissä koulupuivuissaan. Pienimmän ryhmä seisoi myös siellä, mutta hän itse kieltäytyi ensin jyrkästi menemästä riviin. Lopuksi innostui ajatuksesta ja meni ryhmäläistensä joukkoon vähäksi aikaa. Osa oppilaista sai amerikkalaistyyliset neliöhatutkin, joita tuuli tuntui lennettelevän ilmaan. Ohjelma oli melko virallista, oli muutamia puheita ja oppilaiden lauluesityksiä ja lopuksi kokoonnuttiin luokkaan hakemaan todistuksia. Tämä koko tilaisuus oli lähinnä paikallisille ja suomalaisista alle 7-vuotiaille. Meidän pienin sai omat piirrustuksensa ja vihkonsa, joiden tekoa jatketaan taas ensi vuonna koulussa. Oma hoitaja poseesari lopuksi kaikkien lasten kanssa myös erikseen. Hän on varmasti lapsille tärkeä, tosi herttainen henkilö ja tekee pitkän päivän joka päivä lasten kanssa. 

Myöhemmin pienin sai vielä todistuksen koulusta kotiin. Siinä oli kehuja käytöksestä ja erilaisia arvioita mm. askartelusta ja liikunnallisista taidoista, vähän kuin vasukeskusteluiden yhteenveto päiväkodissa. Meidän pikkuneiti ei ainakaan voi kovin häiritä tunneilla, kun meno on vähän hiljaista vielä espanjaksi.  Nyt hän on kuitenkin alkanut hauskasti sekoittelemaan englantia, espanjaa ja suomea milloin mitenkin. Varsinkin, jos ei halua tehdä jotain.. sanoo usein, no quiero eli en halua. Laulut ja tanssit alkaa kuitenkin myös sujua muiden mukana, joten hienoa, että voi koko ajan osallistua enemmän.   

Klubitalolla oli myös M:n tiimiläisten pikkujoulut yksi ilta ja siellä oli mukava tavata paikallisia. Osan heistä jo tunnenkin, ja vapaamuotoinen illanvietto oli hyvä hetki tutustua lisää - mukavaa ja ystävällistä porukkaa. Heistä moni puhuu englantia, joten on hienoa, kun välillä voi jutella vaivatta myös englanniksi. Grillimestarit loihtivat herkkuja parillalla ja tarjoilivat lautasilta pieniä paloja kaikille. Parilla-ilta tuntuu olevan täällä vähän kuin saunailta Suomessa. Täytetty paprika, jossa oli juustokananmunasekoitus (alla kuva), oli erityisen herkullista. Provolonejuustoa myydään muuten Suomessakin, suosittelen kokeilemaan 😋 

Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua kävimme vielä Montevideossa kahden yön reissulla. Regency Way hotellissa oli hieno aula ja taidetta esillä. Yhtenä iltana aulassa kuvattiin hääpukuja mallien kanssa. 

Oli kiva nähdä kaupunkia jouluvaloissaan sekä koristeissaan ja tontunasioitakin hoideltiin. Alla Manos de Uruguayn laadukkaita käsitöitä. Yritys on perustettu v. 1968 ja sen alkuperäinen idea on ollut työllistetää paikallisia, maaseudun naisia. Verkkosivuilta vapaasti käännettyä: "Manos del Uruguay on tuonut maahan positiivista muutosta, koska se on antanut monille naisille mahdollisuuden kehittyä ja itsenäistyä omassa yhteisössään, sekä henkilökohtaisesti että taloudellisesti." Alla myös kuva Punta Carretaksen ostokseksen hienosta joulumaailmasta.

 

Lauantai-iltana kävimme joulumarkkinoilla Parque Rodon puistossa, joka olikin tunnelmallinen ja hieno paikka. Paljon oli väkeä liikenteessä ja valtavasti erilaisia kojuja koruista muihin käsitöihin ja herkkuihin. Churro-kojua ei voitukaan ohittaa ja maistuvaista oli.. 

Kojuja oli silmänkantamattomiin ja koitettiin vältellä ruuhkia

Lapset saivat punotut kangasrannekkeet ja pitihän
pienimmäkin saada, kun murjotus jo ehti iskeä..

Sunnuntaina suunnattiin Montevideo Shoppingin kauppakeskukseen ja sen yläkerrassa olevalle jääradalle. Isommat lapset pääsivät luistelemaan noin tunniksi ja tuntuivat kyllä nauttivan. Vaikka luistimet vaikutti terällisiltä laskettelumonoilta, hyvin se luistin lähti tauon jälkeen kulkemaan. Osa katsoikin vähän ihmeissään ja eräs nainen kyseli, mistä ollaan. Joillakin paikallisilla oli haasteita pysyä pystyssä. Eikä mikään ihme, täällä kun ei liian usein ole mahdollisuutta luisteluun - tämäkin oli harmi  vain joulunajan spesiaalia ja jää sulatetaan pian. Lapset nauttivat, joten varmasti oltaisiin tultu uudestaan pian!

Valitettavasti nämä taitoluistimet olivast liian pienet, joten piti
tyytyä laskettelumonoluistimiin.

Jouluvalmisteluja tehtiin jouluviikolla niin kotona kuin klubitalolla. Meidän apulainen teki mm. empanadoja ja ne ovat vähän kuin lihapasteijoita. Reunoissa on kaunis kuvio ja yritin tehdä itse saman, mutta ei ihan tullut yhtä kaunista jälkeä.. Saimme myös joulukakkuja tomusokerikuorrutteella ja niitä tuli niin monta, että lapset vei osan tonttulakeissa naapureille joulutervehdyksenä. Lasten kanssa tehtiin pipareita myös. Onneksi olin tuonut Suomesta piparkakkumaustessa, nimittäin erikseen tarvittavia mausteita ei ole täältä helppoa löytää. Piparkakut ei ihme kyllä kuulu paikallisiin jouluperinteisiin, vaan jouluruuan jälkiruuaksi syödään usein hedelmäsalaattia jäätelön kanssa. 

Klubitalolla teimme naisten ja lasten kanssa joulukoristeita. Siellä oli eri pisteitä, joissa sai mm. tehdä valokoristeita, joulukuusenkoristeita ja sydämiä virkkaamalla. Kiva idea ja mukavaa yhteistä ja yhteisöllistä tekemistä! Itsellä virkkauksesta meinasi tulla kutomista, vähän päässyt perustaidot tältä osin rapistumaan..  

Joulua vietettiin sekä 22. päivä illalla, että aattona iltapäivällä naapureiden kanssa klubitalolla.  Aattona ohjelmassa oli yhteinen kahvi-ja glökihetki, musiikkia ja tietovisa. Oma viiden hengen joukkueeni sattui voittamaan ja saimme hienot hawaji-tyyliset kukkaseppeleet kaulaan.  Lapset kävivät tietenkin myös uimassa ja saunomassa. Joulunvietossa oli mukana naapurin uusi papukaija sekä luonnollisesti myös suomalaisten koirakaverit Jesus, Hessu ja Toby, vaikkakaan tällä kertaa heitä ei päästetty sisälle pitkäksi aikaa. 

Teimme jouluaaton glökihetkeen muffinsseja
piparkakkumausteella ja Fazerin sinisellä höystettynä

Tobya on muuten palauteltu kotiinsa, hän tekee aina paluun ja ilmestyy suomalaisten pihoille. Meidän pihalla ei tosin koiria ole nyt näkynyt ja aidat vähentää ylimääräistä trafiikkia - ei pääse enää lehmätkään laiduntamaan pihanurmille. Mutta sen sijaan joulupukki löysi aidoista huolimatta tiensä Korvatunturilta meille asti ja lapset olivat innoissaan. Pientä jännitti, mutta ei sentään liiaksi asti ja kaikki sai mieluisia joululahjoja. Täällä lahjat tulee yleensä jouluyönä ja juhlinta alkaa paikalliseen tapaan myöhään. Joulumessu olisi ollut kello 24, mutta koronankaan takia, ei isommat tilaisuudet houkuta. Raketit paukkuivat pitkin iltaa ja eniten juuri puolen yön aikaan. Itseä jo väsytti kovin, mutta käytiin katselemassa raketteja ja kaupungilta kuului äänekästä juhlintaa, musiikkia ja iloista puheensorinaa. Maassa maan tavalla, mutta kuitenkin soveltaen omaan tyyliin sopivaksi eli oli aika mennä nukkumaan..