Monenlaista on taas puuhailtu
sitten viime postauksen. Flunssa ei ollut todellakaan mikään läpihuutojuttu,
vaan yöyskää yms. jatkui vielä pitkään. Itsellä myös kurkkukipu jatkuin kauan.
Oli mahtava herätä yksi aamu, kun huomasi, että nyt taitaa vihdoin olla kipu
pois. Pienimmällä nousi noin viikko sitten vielä lääkekuurin lopulla kuume ja
ihmettelin, että mikäs nyt on. Nuha ja yskä tuntui myös jatkuvan, joten
päästiin käymään lastenlääkärillä. Pääsimme yksityiselle terveysasemalla, joka
on mintunvihreä rakennus ja siellä saatiin firman yhteyshenkilöltä apua, että
saimme maksut hoidettu ja pääsimme oikeaan paikkaan. Aikamme odoteltuamme
naislääkäri otti meidät vastaan ja kysyin, puhuuko hän englantia. Ei kuulemma
juuri puhunut, joten sitten vaan tilannetta espanjaksi selvittämään. Hän puhui
onneksi selkeästi, joten asiat saatiin selvitettyä ja tutkimukset hoidettua.
Hän myös puhui lapselle niin herttaisesti ja kutsui pientä hellittelynimellä
"preciosa". Saimme allergialääkkeen nuhaisuuteen ja kröhään ja sillä
mentiin muutama päivä, kunnes pienin saatiin kuntoon. Puhuttiin yksi päivä
uimaan menosta, että vielä hän ei pääse, niin tuumasi, että "mulla ei ole
enää kolonaa!"
On tullut lähiapteekki, Demilton tutuksi. Lähes kaikki tuotteet on tiskin takana ja reseptit paperisia. |
Täälläkin on juhlittu myös Halloweenia. Viime sunnuntaina lapset kiersivät eri kokoisilla kokoonpanoilla talosta taloon ja saivat kasaan isoja pussukoita karkkia. Lapsilla oli myös naapurissa Halloween-juhlat. Tuntuu, että täällä on pitemmät perinteet juhlinnassa kuin Suomessa ja trick or treat kierros on monille itsestäänselvyys. Meidän lapset ei ole tainneet Suomessa Halloween-kierroksia tehdäkään. Koululla oli myös juhlat ja sinne sai pukeutua. Aamulla lasten kouluun lähdön jälkeen huomasin, että vessa oli seiniä, allasta ja pönttöä myöten Zombie blood (tekoveren) sprayllä sotkettu...ja upouusi valkoinen koulupuvun paitakin joutui samantien likoamaan. Ihan hyvä, että näitä juhlia ei ole liian usein..
Täällä pyhäinpäivä kulkee nimelle Dia de muertes. Tällä asuinalueella asuu meksikolainen nainen, jolla on suomalainen mies. Tämä mukava nainen pyysi naapuruston naisia kotiinsa katsomaan alttaria, jonka hän tekee vuosittain sukulaistensa muistoksi. Se oli todella hieno, ja koristeena oli liinoja, kuvia, värikkäitä pääkallokoristeita, ruokaa ja juomaa edesmenneille, kukkia, kynttilöitä jne. Jos kiinnostaa nähdä värikkäitä esimerkkejä, niin hae Googlesta esim. dia de muertos mexico altar. Uruguaylaisilla tällaista tapaa ei ole.
Muhkea karkkisaalis aiheutti jälkikäteen draamaa, kuka on syönyt kenenkin karkkeja.. Alla kuvia koululta. |
Koululta on saatu
kesäpuvut ja ne on omasta mielestäni kivat. Tytöillä on shortsimekko ja pojilla
siniset joustavat shortsit. Ainoa haittapuoli on, että nämäkin paidat on
valkoiset ja senhän tietää, etteivät kovin kauaa puhtaana pysy. Täällä
ilmeisesti pidetään perinteistä, kuin monissa kouluissa on täysin valkea
ulkotakki, joka on ollut käytössä vuosikymmeniä. Olisi ehkä pikkuhiljaa
uudistuksen paikka.
Tässä "Mimosa" (heidän sanoin) sovittaa koulupukua ja alla kesän koulupukumuotia. |
Täällä on ollut vähän vähemmän helteistä nyt tällä viikolla, mutta lämpöä on toki riittänyt. Ollaan saatu pihalle uudet tuolit ja pöytä. Muutama kerta on jo ehditty istuskella pihalla ja odotan, milloin pääsisin tuoliin oikein ajan kanssa rentoutumaan.
Uusi ystävämme, Moses ainakin nauttii vasta hankituista pihatuoleista. |
Viime lauantaina rentoutus oli kaukana seuraavasta. Oltiin vihdoin flunssan kanssa paremmalla puolella ja mietin, josko hakisi kaupasta jotain herkkua ja vaikka lepäilisi. Lapset palasivat naapurista kaverin synttäreiltä kuuden maissa ja tulivat sieltä oudon huudon saattelemana kotiin. Saivat sitten kerrottua, että ampiaisparvi oli seurannut heitä ja pistänyt tietenkin moneen paikkaan. Esikoista ampiainen oli pistänyt käteen ja toista poikaa (herra A:ta) vähän joka puolelle; kolme jalkaan, yksi korvan lähelle, yksi selkään, käteen ja jopa kaulaan. Alkoi vähän huolestuttaa, jos tulee jotain reaktiota etenkin kaulan takia. Laitettiin hänet makaamaan ja kylmäpusseja yms. ensiavuksi.
Ja pian oli taas pihassa ambulanssi vilkkuvaloin ja lääkäri tuli käymään. Pahiten ampiaisten armoille jäänyt potilas sai ilmeisesti kortisonia alkuun ja allergialääkettä jatkoksi. Esikoinen sai myös varalta allergialääkettä muutamana päivänä otettavaksi. Tuli taas siis säpinää, kun piti hankkia lääkkeet, selvittää määrät ja lääkken annon kellonajat (täällä ollaan tarkkana niistä) ja siinä tohinassa toinen nestemäinen lääkepullokin kaatui..mutta onneksi ei liikaa valunut hukkaan. Huh huh, se siitä levosta siis illalla, mutta aloittamani vihannespiiraan väänsin kiukulla loppuun. Onneksi pistoista ei koitunut oikeastaan mitään. Täällä on kuulemma ampiaisparvet liikkuvia, että ovat päivän pari jossain ja sitten siirtyvät toisaalle. Oli siis huonoa tuuria, että parvi päätti iskeä juuri meidän talon lähelle. Alueella kiertää vartijoita, mutta olivat laittaneet puiston kiertävän kujan esteeksi puutarhaletkun, eikä lapset siitä huomanneet kiertää muualle.
Myöhemmin kujalle ilmestyi varoituslappu, mehiläisistä kylläkin!? |
Eilen täällä oli hauskat tervetuliaisjuhlat alueen perheille. Juhlat on ollut tarkoitus jo pitää kauan sitten, mutta koronatilanteen vuoksi niitä on siirretty eteenpäin. Nytkin vaadittiin aikuisilta koronatesti edellisenä päivänä, mikä oli ihan hyvä idea. Lapsille oli monenlaisia pelejä, ohjelmaa ja palkintoa pihalla pomppulinnasta hattara- ja popparikoneeseen asti. Jäätelökoju oli hitti ja ruoka- sekä juomatarjoilu pelasi. Oli mukava nähdä taas naapureita sekä jo tuttuja että myös tuntemattomampia. Alueen talot käytiin myös läpi ja nähtiin, kuka missäkin asuu. Paikalla oli myös kuva-automaatti, jolla sai käydä ottamassa kuvia ja rekvisiitaksi oli jos mitä peruukkia ja hattua. Kovin oli suosittu koppi ja mekin saatiin monet kuvat ja naurut eri mallien kombinaatioilla.
Retken päätteeksi suuntasimme jäätelöbaariin. Taas kerran. Sen olen sentään oppinut, että itselle riittää yksi maku. Kävin myös saunomassa ja uimassa pitkästä aikaa tänään. Alkaa jo pikkuhiljaa vilukissakin tareta veteen 😀 Ja nyt alkaa olla paikallisiakin altailla, mikä taitaa olla kesän merkki.
Huomenna taas uusi viikko käyntiin ja onneksi iltapäivästä tulee taas meidän paikallinen kotiapulainen, joka on käynyt jo useamman viikon ja hän on ollut kyllä suuri apu ja tekee oivallista ruokaa. Me gusta mucho eli iso peukku sille! 👍Samalla on hyvä jutella espanjaa ja lapsia olen myös yrittänyt kannustaa puhumaan. Lapset onkin tutustuneet aika kivasti myös paikallisiin naapureihin nyt, mutta he tuntuvat käyttävän englantia keskenään. Pienimmällä on myös englantia päiväkodissa paljon ja hän on alkanut heittelemään erilaisia lauseita ilmoille yllättäen, esim. "this is mine", "I like chicken" tai "Abcd in the morning brush your teeth".. Täällä selvästi panostetaan nykyään pienestä pitäen englannin opetukseen ja ala-asteikäiset lapset ovat hyvin taitavia kielen suhteen. Moni aikuinen ei puhu englantia, joten sen suhteen on otettu selvästi uusi suunta.
Opintoja jatkan enemmän ja vähemmän tarmokkaasti eteenpäin ja nyt on kasassa jo noin puolet ensi kesään mennessä vaadittavasti opinnoista. Tällä hetkellä meneillään on työhyvinvointiin liittyvä essee ja teema onkin aika kiinnostava. Paljon löytyy mielenkiintoisia artikkeleita ja kirjoja aiheesta. Huomenna vuorossa mm. opus Tykkää työstä. Itse ainakin tykkään, koska sinne välillä täältäkin kaipaan.
PS. Uruguayssa ei siirretty kelloja, joten aikaero on tänne nyt "vain" viisi tuntia.