Paluumatka Etelä-Amerikan kotiin

Kesälomat on vietetty ja torstaina oli aika palailla takaisin Uruguayhin. Nautittiin kovasti Suomen reissusta ja oli kyllä hienot säätkin. Oli tosi mukava nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä ja tehdä kaikenlaista kivaa sekä tietenkin syödä suomalaisia herkkuja. Ehdittiin kiertää pitkin Suomea, käväistä Ruotsissakin ja oltiin melko pitkään Helsingissäkin kotikulmilla. Vähän sattui myös vastoinkäymisiä matkalle, kun auto alkoi sanoa sopimustaan irti ja otti vielä kolhua postikärrystäkin korjausta odotellessaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, auto myytiin ja on mahdollisesti jo löytänyt uuden kodin. Ja yksi toinen jännitysmomenteista oli, kun pikkusisko uitti isosiskonsa puhelimen vettä sisältävään minigrip-pussiin etsien kuulemma sateenkaaren värejä.. huonostihan sille puhelimelle sitten kävi. 😕

Helsingissä majoittauduin lasten kanssa pieneen, kalustettuun asuntoon loppuajaksi ja kun Suomen koulut avautui, lapset kaipasivat aktiviteettia. Käytiin mm. kirjastossa, kiipeilemässä, uimassa niin meressä kuin uima-hallissakin, Linnanmäellä, Woltissa pomppimassa ja moneen kertaan ostoksilla etsien kaikenlaista tarviketta, vaatetta ja kenkää matkaan. Lapset myös nautti todella paljon, kun saivat nähdä kavereitaan ja pyöriä tutussa ympäristössä itsekseen. Pääsin onneksi itse myös tuulettumaan, kun tuttu lastenhoitaja pystyi tulemaan joustavasti apuun. 

Omalla kotipihallakin käytiin muutamaan kertaan toteamassa, että kaikki oli melko ennallaan. Lasten mukaan meidän oman asunnon parveke näyttää tällä hetkellä hienommalta, kun vuokralaiset olivat sitä sisustaneet.. Suomessa ehti jo alkaa telkkarista monet tutut tosi-tv sun muut sarjat ja tuntui välillä, että olisi ollut helppo mukavoitua sohvalle niitä katselemaan, eikä vaan pakata ja järjestellä sekä miettiä, miten järjestää itsensä lasten kanssa maailman toiselle puolelle.. 

Elokuun kalustettu tilaihme

No, mutta syyskuun alussa, torstaina iltapäivällä lähdön aika sitten koitti ja vaikka ennakkoonkin pakkailin ja järjestin paljon, lopulta meinasi tulla vähän kiire. Koronatestissä oli käytävä, niin että testitulos oli korkeintaan 72 tuntia vanha ja onneksi saimme negatiiviset tulokset, ettei sen osalta tullut yllätyksiä.. välillä käväisi mielessä, missä olisimme sen jälkeen asustelleet. Meidän avuksi kentälle lupautui Leena-ystävä ja yhteistyössä tungettiin viimeiset kamat täysiin laukkuihin ja siivoiltiin vähän asuntoa. Minuuttipeliksi meni lähtö ja viimeisen tunnin aikana lapset kipaisi vielä monta keikkaa roskiksella, viereisellä kirppiksellä ja pikapikaa roudattiin viisi matkalaukkua sekä käsimatkatavarat aulaan. Kun sitten päästiin tilataksin penkeille, tarkistin peilistä naaman värin ja yhtä punakkana oli kuin kunnon lenkillä olisi käynyt.

Kentällä oli jo selvästi ihmisiä ja liikettä aiempaa enemmän. Silmämääräisesti ainakin näytti, että matkailu on kovinkin aktivoitumassa. Toki hitaasti liikkuvat jonot saattoivat antaa vielä vilkkaamaan kuvan, mitä todellisuus on. Eri tiskeillä kysyttiin monenlaista dokumenttia, mikä hidastaa matkan tekoa ja saattaa kiristää välillä hermoja. Meidän laukut ja laput oli onneksi kunnossa, eikä ylipainoa ollut, vaikka kaikenlaista sitä tuli taas haalittua mukaan ruokatuotteista, vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Sain vaa'an lainaksi ja se oli kullanarvoinen, samoin kuin ylimääräisen tavaran työntö läheiselle vintille. Yhden ison matkalaukun saimme myös lahjaksi, joten matkavalmistelut onnistui hienosti - kiitos kaikille osallistuneille ja avustaneille! 👍 😊 Kentällä oli aika kivasti aikaa ja heti jonoissa jo törmättiin muutamiin Pason suomalaisnaapureihin. Olikin tiedossa, että samalle lennolle oli tulossa naapureita, olihan tämä lento ensimmäinen suora yhteys Madridiin, mitä moni on odottanut kovasti. On kuitenkin huomattavasti kätevämpää, ettei ole kuin yksi koneen vaihto muuten niin pitkällä reitillä. 

Leenan johdolla kohti lähtöselvitystä

Lento Madridiin kesti reilut neljä tuntia. Koneen kapteeni oli lupsakan oloinen ja kertoili, että lennämme mm. Düsseldorfin ja Pariisiin yli kohti Pyreneitä ja Pariisin kohdalla hän vielä ilmoitteli, että se näkyy nyt alapuolella. Lapsille siinäkin lisätekemistä ja ihmeteltävää. Pienin tosin nukahti juuri sopivasti heti koneen lähdettyä ja keräsi voimia myöhempään hereillä oloon, mikä olikin loistava strategia, enkä tarvinnut hätävaraksi hankittua kantoreppua onneksi ollenkaan. Matka meni muutenkin nopeasti, kun viereen sattui tuttu ja vaihdettiin siinä kesäkuulumisia. 

Ilalla saavuimme Madridiin ja lähdettiin tekemään kenttäsiirtymät muutaman naisen ja useamman lapsen voimin yhteistuumin. Helpotti huomattavasti, kun tarvittaessa aina joku pystyi vahtimaan lapsia tai tavaroita. Kävimme myös syömässä ja tilasin ruuat jopa espanjaksi. Madridissa oli myös jo aika vilkasta ja ravintoloissa oli melkein vaikea löytää istumatilaa. Odottelu oli aika raskasta isommille lapsille, kun eivät olleet nukkuneet, mutta pienin jaksoi hyvin ja rullaili tyytyväisenä matkalaukkunsa päällä istuen. Kun vihdoin siirryimme lähtöportille, kello oli jo lähes puolen yön ja meille siis jo kaksi yöllä. Vähän kauhistuneena huomasimme, että koneeseen päästään vain pitkien jonojen kautta, ja ennen koneeseen menoa tarkistettiin mm. terveysselvitystä ja covid-tuloksia. Matkaan tarvittiin kaiken kaikkiaan noin viittää erilaista dokumenttia sekä paikalliset henkilökortit, QR-koodit ja ja.. en enää edes jaksa muistaa kunnolla. 

Ruuan jälkeen pieni notkahdus 

Jonottamista jonottamisen perään.. 

Jollakin riitti Madridin kentällä virtaa..

OK, mutta koitetaanpa päästä sinne Uruguayhin päin pikkuhiljaa. Tässähän väsyy kohta jo lukijakin, mutta oli se vaan aika raskasta kaikkinensa. Iberian kone oli melkoisen täynnä, mutta onneksi meidän vieressä oli yksi vapaa paikka. Se pelasti paljon, koska lapset sai kaivattua lisätilaa nukkumiseen. Siihen viereen sattui vielä ihanan ystävällinen nainen, joka noukki meidän pudonneita tavaroita ja auttoi etsimään turvavyötä yms. kun koitin kaukaa kurotella. 

Jonkun ajan päästä saatiin illallista, mutta harmi vain, meidän seurueesta nukkui siinä vaiheessa jo 3/5. Ruokana oli kanakastiketta ja riisiä sekä kasvislasagnea. Maistoin molempia, meillä kun niitä ylimääräisiä annoksia riitti. Kasvislasagne oli yllättävän maukasta, iloinen yllätys ja söin sitä nälkäisenä lähes pari annosta. Syömättä jääneistä poimin sämpylät ja jälkkärikakut talteen lasten myöhempää nälkää varten. 

Nukkumatti ehti ennen lentoemäntää ja ruokaa paikalle

Alkumatkan lapset nukkuivat hyvin ja itsekin lepäilin sekä katsoin mm.  Frendejä ja Sinkkuelämää espanjaksi kunnes hoksasin, mistä saan englanniksi äänet. Vähän helpompi oli sen jälkeen seurata dialogeja.. Matkanteko oli tällä kertaa mahtavan tasaista. Kapteeni kuulutti, että matkustussää on melko hyvä, mutta voimme kohdata trooppista myrskyä tai ukkosta, mutta varmasti väistämme ne..🙏 Turbulenssiakin oli mahtavan vähän, mikä tekee matkustamisesta paljon miellyttävämpää. Valitettavasti en osaa oikein nukkua koneessa. Loppumatkasta aamu-unet alkoi maistua hyvin, mutta siinä vaiheessa taas lapset alkoivat jo olla pirteitä. Pitkän yölennon jälkeen on hieno hetki, kun ikkunoista alkaa näkyä valoa ja henkilökunta tarjoilee kahvia ja aamupalaa. Tällä kertaa tosin suolaiset rullat ei oikein maistuneet, mutta muffinssit kelpasi kaikille. Lentoaika oli vajaa 13 tuntia, joten kyllä siinä istumista riitti ja välilllä jaloittelinkin tarjoituksella ja venyttelin jäseniä. Kone laskeutui aplodien saattelemana noin kahdeksan aikaa paikallista aikaa, mikä oli noin kahdelta Suomessa eli noin vuorokausi vuokrakodista lähdön jälkeen päästiin Montevideon kentälle. 

Lapset odottivat kovasti iskän näkemistä (ja toki minäkin), joka lähti takaisin töihin jo reilu kuukausi ennen meitä. Ennen jälleeennäkemistä oli kuitenkin vielä kolmet pitkät jonotukset edessä. Ensin jonotettiin näyttämään terveysselvitys sekä koronatestitulokset, seuraavaksi jonotettiin maahantuloprosessiin (otettiin mm. kasvokuvat ja näytettiin, passit ja henkilökortit). Matkalaukut saatuamme jonotettiin vielä laukkujen läpivalaisuun. Viimeisessä jonossa sattui taas naapurit kohdalle, jotka katsoivat parhaaksi tarjota meille vähän karkkia. Alkoi siinä vaiheessa olla jo energiatasot alhaalla. En ihan tiedä, mikä on viimeisen laukkujen läpivalaisun päätarkoitus, mutta meidän laukusta löysivät muutaman banaanin, joista piti luopua.   

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin siis vihdoin läpi kaikkien prosessien ja iskän luo. 💓 Osa laukuista lähti minibussikuljetuksen mukana kotiin, joten hyvin mahduttiin autoon. Matka meni hyvin ja välillä haettiin ruokaa, koska matka kuitenkin kestää kolmisen tuntia. Kokonaisuudessaan matkaan eli kotiovelta kotiovelle meni noin 30 tuntia. Lapset jaksoivat kuitenkin heti lähteä hyppelemään pihalle ja trampoliinille, mutta uni maistui kaikille hyvin - tosin pojille vain aamuneljään, silloinhan olikin meille jo aamu, kun aikaero on kuusi tuntia. Eli hetkinen tässä menee, kunnes saadaan kellot, rytmit ja rutiinit & rivit järjestykseen. Ja siitä pian lisää ensi numerossa eli kuullaan pian! 😀   

Matkatavarat löysivät tiensä perille ilman ongelmia