Arki rullaa jo mukavasti

Tuntuu, että täällä oloon on jo totuttu vähän enemmän. Sunnuntaina kävimme paikallisessa liikuntapuistossa ja lähinnä lapset heittelivät koripalloa ja rullaluistelivat. Ihan sopiva paikka, kun tarvitaan tasaisempaa maata liikkumiseen. Sen jälkeen kävimme maisema-ajelulla katsomassa Rincon del Bonete patoa. Kauniita maisemia ja moni täällä asuva tuntuu tykkäävän myös pyöräillä sinne. Hyvä kohde myös vaikkapa eväsretkelle joka tapauksessa. Olimme liikkeellä jo sunnuntaina aamupäivästä. se on täällä hyvä aika olla liikkeellä, koska paikalliset eivät silloin ole yleensä vielä lähteneet ulos. (Tällä hetkellä hyvä, kun on vähemmän ihmisiä ympärillä, muuten kyllä on vain kiinnostavaa, kun ihmisiä on liikkeellä.)

Visiitti Medilabiin

Tiistaina oli maahanmuuttoon ja oleskelulupaan liittyvä terveystarkastus. Se oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Suuntasimme paikalliselle yksityiselle terveysasemalle, Medilabiin, joka on ilmeisesti osa isompaa ketjua täällä. Rakennus oli aika erilainen, mihin Suomessa on totuttu, ei ainakaan laitosmainen millään tavalla ja paikalla ei onneksi juuri muita asiakkaita näkynyt. M meni sisälle selvittelemään prosessia firman juristin kanssa. Hän oli paikalla auttamassa kielen kanssa sekä varmistamassa, että prosessi lähtee etenemään ilman epäselvyyksiä. 

Odottelin lasten kanssa pihalla ja ajateltiin istuutua puutarhatuoleihin. Yhtäkkiä alkoi joku hämminki, enkä ollut edes varma mitä tapahtui tai mikä oli ongelma, mutta mies, joka myöhemmin esitteli itsensä hammaslääkärinä, oli onneksi tilanteen tasalla. Esikoinen oli astunut suoraan tuoreeseen koiran jätökseen. Lapset olivat aika kauhuissaan hajusta ja lenkkarit olivat aikalailla sottaiset. Joudun rauhoittelemaan, että nyt pitää silti käyttäytyä ja pysyä rauhallisena, kun tuo ystävällinen mies pahoitteli ja auttoi meitä kaikin tavoin, toi sisältä paperia ja saippuaa ja näytti rakennuksen nurkalla olevan hanan, missä voitiin pestä kädet. Siirrettiin tuoleja toiseen suuntaan ja päästiin hengähtämään vastoinkäymisestä. 

Lapset saivat yksitellen käydä lääkärin tarkastuksessa, jossa ei juuri katsottu kuin paino ja kuunneltiin stetoskoopilla. Lisäksi he vertailivat meidän rokotuksia paikallisiin. Sillä aikaa kun lapset olivat iskän kanssa tarkastuksessa, me muut käytiin hammaslääkärin puheilla ja meistä otettiin kasvokuvat. Olin jo ennakkoon kuullut, että hammaslääkäriä lähinnä kiinnosti, että meiltä löytyy hampaat suusta. Huoneessa oli ruskea nahkanojatuoli, johon piti istua ja avata suu. Ja tarkastus oli todellakin vain kurkkaus suuhun. 

Valmiina tarkastukseen

 Aurinkoinen odotushuone

Meidän nuorinhan kieltäytyi heti alkuunsa avaamasta suutaan, vaikka oli sylissäni. Olin jo varustatunut avaamaan hänen suunsa, mutta tuo samainen hammaslääkäri, joka auttoi meitä kakkaepisodin aikana, sanoi ystävällisesti, että se on ok. Jos ymmärsin oikein, hän kysyi, onko lapsella hampaat. Sanoin, että si si ja homma oli sillä selvä. Pienin ei ole tainnut vielä kertaakaan avata suutaan hammashoitolassa. Nimittäin viime vuoden puolella kävimme kiireiden keskellä Kruununhaan hoitolassa. Hän itki, eikä suostunut lahjonnasta yms. maanittelusta huolimatta avaamaan suutaan. Hammashoitaja sanoi, että voidaan lähettää uusi aika, mutta sitä kutsua meille ei tullut. Ihan hyvä. 

Mutta takaisin Uruguayhin ja Medilabiin. Istuskelimme siellä pihalla vuorotellen odottamassa, että prosessi etenee ja lopuksi pääsin itsekin tarkastukseen. Siinä ei juuri mitään katsottu, verenpaine ilmeisesti, mutta samanlaista mittaria kuin Suomessa ei ollut vaan apuna oli stetoskooppi. Toisaalta olin käynyt jo vaadituissa tarkastuksissa Suomessa, joista oli dokumentit mukana. Henkilökunta oli kyllä koko ajan yställistä, hammaslääkäri antoi lapsille kumihanskan, josta tehtiin vesi-ilmapallo ja kun pojat kävivät napsimassa karkkeja aulasta, hoitaja kaatoi koko lautasen heille lopuksi mukaan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis - ja toivotaan myös, että maahanmuuttoprosessikin etenee ja saan henkilökortin joku päivä.

Kuvia samalta reissulta

Lapset huomasivat renkaita puiden juurilla

Kokkailua ja klubi-iltapäivä

Aikaa on mennyt myös taas keittiössä ja välillä saunoen ja uiden. Pari päivää sitten ruokana oli gnocchi-pastaa kasvistomaattikastikkeella. Vastaanotto lasten puolelta ei ollut kovinkaan rohkaiseva, se jäi melkeinpä syömättä. Eilen mentiin ihan perinteisellä nakkikeitolla ja sitä kaikki halusivat lisää. Pienin on oikea lihansyöjä, näin sanottiin päiväkodissakin Suomessa. Syö annoksesta aina ensimmäisenä lihan, makkaran, kalan tms. ja perunat tai muut lisukkeet jäävät sivuun. Ja kun ei saa lisää lihaa, alkaa itkuhepuli. Tein myös pannukakkua tutulla reseptillä. Täällä ei ainakaan kokkaustaidot pääse ruostumaan, päinvastoin..

Tutut valinnat helpottaa arkea

Meillä oli myös naisten tapaaminen tänään ja viimekertaisella konseptilla eli kahviteltiin ja kaikki toi jotain syötävää. Yksi äiti toi isot jäätelörasiat ja lapset olivat innoissaan. Olin myös tällä kertaa vähän valmistautuneempi, koska olin leiponut mokkapaloja, joista jäi sopivasti myös tuonne vietäväksi. Muilta mammoilta saa hyviä vinkkejä, kun kyselee, mitä ruoka-aineita täältä löytyy jne. He myös neuvoivat, että käyttävät miehensä pankkikorttia kaupoissa - avoimeksi jäi, onko se normikäytäntö täällä vai onnistuuko siksi, ettei kaupassa tiedetä, onko kortissa oleva nimi naisen vai miehen. 

Koronatilanne on täällä sentään parempaan suuntaan, mutta eipä tilanne ole edelleenkään kovin hyvä. Siksi täytyy edelleen suosia näitä uusia kotikulmia sekä kotoilua (ja tästä syystä päivitykset tännekin saattaa harventua). Lapset on leikkineet paljon pihalla, lähinnä trampoliinilla naapureiden kanssa ja mukana juoksemassa oli myös muutama paikallinen lapsi hetken. Google translatorin avulla etsivät sanoja ja saivat vähän kommunikointia alulle. Google kääntäjä on kyllä monessa mielessä kätevä. Olen jakanut tämänkin blogin linkkiä muutamalle ystävälle ulkomailla, tekstin voi kädenkäänteessä kääntää jos kuinka monelle kielelle. Toivottavasti käännökset ovat myös suurimmaksi osaksi ymmärrettäviä.