Matkanteko jatkuu - Lauantai

Oltiinkin jo lähes lauantain puolella, kun saavuttiin Madridiin ennen puolta yötä. Etsittiin melko väljä penkkialue, johon leiriydyttiin. Huomasi, että maskikuri oli joillakin vähän löysä ja erilaisia maskeja näkyi, esim. muutamalla eteläamerikkalaisella matkustajalla näkyi olevan maski hienosta intiaanikuosista. Ravintola-alueella oli niin paljon nuorisoa tiheästi, että se ohitettiin nopeasti. Lapsethan nukahtivat penkeille, joten ei ollut heille kovin miellyttävä herätys alkaa siirtyä kohti uutta porttia ja Iberian pitkää lentoa Etelä-Amerikkaan. Itkua ja hammasten kiristystähän siinä vähän tuli ja yksi matkatavara kärrykin onnistuttiin kaatamaan siinä samalla. 

Eksoottisia kohteita tarjolla

Kone lähti kuitenkin ajallaan klo 01 ja olimmekin melko valmiita nukkumaan. Lentokoneessa en tykkää turbulenssista ollenkaan ja sitähän oli heti valitettavasti tarjolla suht pitkä pätkä. Se myös viivästytti illallistarjoilua, mutta odotuksen jälkeen saatiin kuitenkin ihan hyvät pasta-ateriat, joilla jaksoi nukkua. Lapset olivat tosin nukahtaneet jo ennen ruuan jakamista. 

Koneessa oli ihmisiä aika väljästi ja moni nukkui pitkin pituuttaan penkeillä, lentoaika oli n. 13 tuntia. Mekin saatiin vallattua lisätilaa, mikä helpotti kovasti nukkumista ja lepäilyä. Ilmeisesti koronatilanteen takia lentoemännätkin liikkuivat vähän ja esim. vesitarjoilua taisi olla vain kerran. Tuntui, että matkustaminenkin on mennyt aikalailla omatoimiseksi. Lapset nukkuivat aika hyvin koneessa ja välillä myös hyödynsivät koneen viihdykettä, piirsivät väritysohjelmalla ja katselivat elokuvia. Käytin lentokoneessa ensimmäistä kertaa espanjaa ulkomailla. Huomasin, että on mahtavaa, kun ymmärsi sanan sieltä täältä ja jopa kokonaisia lauseita. Oli myös aika helppoa arvata, mistä on kyse, kun edes vähän ymmärsi. Oman puheen tuottamiseen on kuitenkin vielä matkaa.

Yö lentokoneessa oli kokemus.

                       

Vieressä, käytävän toisella puolen istui nainen, joka yski ja aivasteli jonkin verran. Toivoin, että se on tupakkaystää, allergiaa tms. Pikkuhiljaa alkoi tulla valoisaa ja saatiin aamupalat Brasilian yllä. Silloin tuli positiivinen tunne, että voiton puolella ollaan. 👍Ettei kaikki olisi mennyt kuitenkaan liian hyvin, niin tulihan siinä vielä yksi matkapahoivointikohtauskin lapselle. Siitä tosin selvittiin ennakkovaroituksen ansiosta vähin vaurioin. 

Lopulta, n. yhdeksän maissa aamulla päästiin koneesta maihin ja heti tuli lämmin tuulahdus kasvoille. Takkeja ei todellakaan enää tarvittu. Erilaisten matkadokumenttien esittelyyn meni taas aikaa, mutta vihdoin päästiin eteenpäin ja pikkubussin kohtelias kuljettaja oli vastassa sukunimikyltin kanssa. Montevideon, Carrascon  lentokenttä oli aika kompakti ja siisti. Ostettiin vielä juomista ja noin kolmen tunnin matka kohti uutta kotipaikkakuntaa pääsi alkamaan. 

Päästiin etenemään sujuvasti ja ohitettiin mm. vähän isompikin kaupunki Duraszno (=persikka). Pienin matkustaja oli jo aika voipunut ja hänkin alkoi voida pahoin. Tälläkin kertaa onneksi saatiin homma hoidettua aika siististi pussiin ja varavaatteet löytyi helposti, pieni pysähdys riitti ja kuljettaja oli hyvin avulias. Hänellä oli muuten muovilla eristetty oma koppi.  

Katseltiin uteliaina ikkunasta, miltä uusi ympäristö näyttää. Välillä maisemat oli kuin Pohjanmaalla, tasaista ja vihreää. Osa taloista oli vähän heikkokuntoisen näköisiä ja lapset jo miettivät, miltä meidän tuleva talo näyttäisi. Paso de los Toros tarkoittaa härkien kulkupaikkaa ja yksi tärkeä maamerkki onkin härkäpatsas. Se on tullut monissa nettikuvissa vastaan ja nähtiin se heti auton ikkunasta Pasoon saapuessa.