Lähtö matkaan - Perjantai

Perjantaina iltapäivällä 26.3 oli aika lähteä matkaan. Sitä ennen hoidettiin vielä minuuttipelillä asioita ja viimeiset pari yötä nukuin vain melko lyhyesti, lähinnä pakkausten takia. Victor Ekin muuttomiehet hakivat viimeiset tavarat meiltä perjantai aamuna ja edellisenä iltana saatiin loput tavarat heitä varten kasaan. Perjantaina kävin toimistolla puolen päivän aikaan palauttamassa tietokoneeni ja vapauttamassa lokeroni. Omaa työtä ja mukavia työkavereita tulee kyllä ikävä.  Tein samalla reissulla vielä viimeiset ostokset Kampissa, mm. parit housut ja matkalukemista. Onneksi matkavaatteet ja kengät oli katsottu lapsille valmiiksi, joten isompia viivytyksiä ei sen osalta tullut. 

Mummu jäi ystävällisesti hoitamaan, että asunto oli valmiina vuokralaisille ja meidän viimeiset tavarat lähti auton kyydissä Pohjanmaalle sunnuntaina. Oli tietenkin haikeaa sanoa mummulle heiheit ja jättää meidän oma koti taakse. Toisaalta oli niin kiire ja väsynyt olo, joten lähinnä mietti, tuliko kaikki tärkeimmät asiat mukaan. 

Lähtöselvitys Helsinki-Vantaalla

Ainakin maskeja ja käsidesiä oli vähän joka puolella, jossain kohti matkaa yksi käsidesi tyhjeni laukunkin pohjalle, muttei onneksi pahempaa tuhoa tehnyt. Tilataksi vei meidät sujuvasti Helsinki-Vantaalle, eikä ollut ylikiloja matkatavaraa mukana - ainakaan kukaan ei huomauttanut mitään. Isoimmat matkalaukut olikin viety jo edellisenä päivänä kentälle. Matkalaukkuja tarvittiinkin monta ja huippulöytö oli kolme lähes uudenveroista matkalaukkua edullisesti Tori.fi:n kautta Espoosta. Värikin oli sopiva, saatiin kerralla kaksi isoa pinkkiä matkalaukkua.. 

Turvatarkastuksessa oli paljon ihmisiä ja vähän kaikilla tuntui olevan pallo hukassa, ainakin meillä. Laukuista piti kaivaa kaikki patterilliset laitteet ja nesteet, enkä enää väsyneenä oikein muistanut, mitä kaikkea oli tullut pakattua mukaan. Meidän monta laukkua lähti jatkotutkimuksiin ja yksi mies palautti isomman laukkuni ja toivotti hyvää matkaa. Sen jälkeen ei näkynyt enää pitkään aikaan ketään henkilökunnasta. Siinä meni ohi monta ihmistä ja Dublinissa tapahtunut laukkuvarkaus taisi aktivoitua mieleeni ja ehdin jo kauhistua, että tärkein iso käsilaukkuni hävisi jonnekin. Kerkesin jo huudahtaa, että laukkuni on kadonnut, kun onneksi hetken päästä uusi turvatarkastaja toi laukkuni ja vissy-pulloni tutkimuksista.. 

Taas päästiin eteenpäin, odottamaan ja syömään. Eväät olisi kyllä järkevä ottaa kentälle mukaan, totesin katsoessani n. kympin hintaisia patonkeja. Muita eväitä oli sentään pakattukin laukkuun. Ensimmäiseksi meilllä oli edessä Finnairin lento Frankfurtiin. Se meni mukavasti, mutta kentällä tuli uusi jännitysmomentti. Vessan pääovessa ei ollut mitään kahvaa, eikä sieltä meinannut päästä ulos. En halunnut koskea ovea ja pukin sitä jalalla. Seuraava tulija pelasti kuitenkin jonkin ajan päästä turistin pinteestä. Jälkikäteen mietin, että lukon kohdalla taisi olla liiketunnistin.. 

Frankfurtissa syötiin Bretzeleitä ja pitsaa, etsittiin nurkka etäällä muista. Siellä ja Madridissa huomasin, että melkein kaikilla oli FFP2 tms. kahvisuodattimen malliset maskit. Covid-dokumenttien esittely aiheutti jonkin verran hämmennystä ihmisissä ja hidasti jonojen liikkumista. Huomasi myös, että kyllä Suomessa on helpompi pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin. 

Etäinen levähdysnurkkaus Frankfurtissa

Seuraavakin väli, Frankfurt-Madrid meni Iberialla aika sujuvasti. Tosin mitään ruokaa tai juomaa ei tarjoiltu. Omat evät olikin taas jo tarpeen sekä ensimmäiset läksiäislahjaksi saadut sisut. Napostelua toki koitettiin välttää, ja pitää maskit hyvin kasvoilla niin paljon kuin mahdollista. Meidän pienimmältä sitä ei onneksi vaadittu ja isompien lasten tuntui välillä olevan vaikeaa olla koskettelematta maskia.