keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Helteistä arkea ja Tobyn seikkailut

Tervehdys taas täältä lämpimästä - ei muuten tunnu yhtään jouluselta täällä! Tänään tuulee jonkun verran, mikä raikastaa ilmaa ihan sopivasti. Uima-allas on ollut vihdoin minustakin mukavan lämmin ja uimassa (ja saunassa) voisi pyörähtää useamminkin, kun mutta kyllä tämä arjen pyörityskin vie aikaa, ettei aivan ehdi aurinkotuoleissa päntiönään loikoilla, oululaisia opiskelukavereita lainatakseni. 😃 

Todistetusti treenaamassa..

..ja sen jälkeen pieni lepohetki.

Isänpäivää vietettiin ilman suuria juhlallisuuksia, mutta aamupala tarjoiltiin sänkyyn ja illalla vielä syötiin kakkua. Otettiin toki myös kuva- ja lauluyhteyksiä Isä-ukin suuntaan Pohjanmaalle. Mutta kakkuun vielä palatakseni, täällä on myynnissä tuoreita kakkupohjia kaupoissa, jotka on kuin kotona tehty. Täytyykin ostaa uudestaan, nimittäin siitä tuli ihan hyvä ja ennen kaikkea helpompi ratkaisu kuin koko kakun leipominen itse. Kakkupohja on muuten espanjaksi bizcochuelo ja leivonnaiset bizcochos. Aluksi ihmettelin tuota sanaa, mutta se on tärkeä täällä. Wikipedian mukaan bizcoshos on hyvin olennainen osa urugualaisia traditioita ja ne kuuluvat erottamattomasti maten ja kahvin kanssa yhteen. Eli leivonnaisia ostetaan paljon, mm. pikkuleipiä, juustosarvia ja viinerin tyyppisiä pullia. Osa kuulemma herkuttelee niillä vähän liikaakin ja se voi myös näkyä ylipainona (paikallisten mukaan). Nämä valkoiset, houkuttelvat bizcochosit ovat myös todella edullisia, joten koitetaan pitää varamme.. 

Aamupalaa Papálle

Täällä on mansikka-aika

Isänpäivänä lähdettiin neljästään tyttöjen kanssa pyöräilylenkille. Meidän pihalla majaili päiväkausia koira, jota on kutsuttu nimellä Moses, mutta onkin kuulemma Toby. No Tobyhan lähti toki meidän perässä innolla, vaikkakin kutsumatta lenkille. Menin edellä pienimmän kanssa ja pikkuhiljaa huomattiin, että Toby houkuttelee kaikki kulmakunnan koirat meidän luo ärhentelemään. Joka puolelta kuului kovaa haukuntaa ja yksi koira meinasi hyökätä Tobyn kimppuun. Ei voi siis sanoa, että retki oli kovin rentouttava. Päästiin joen rannalle kuitenkin ja siellä oli ihan kiva levähdellä penkeillä. Esikoinen sanoi, ettei uskalla pyöräillä kotiin, jos kaikki koirat vaanii meitä taas. Mietittiin kovasti, mitä tehdään ja lopulta keksittiin, että laitetaan Toby viereiselle tenniskentälle ja palataan vapauttamaan se vaikka autolla. Näin tehtiin ja kovasti se juoksenteli siellä ympäriinsä, mutta hetken päästä se livahti jo aidan alta vapaaksi ja murisi meille vähän tuohtuneena - siinä vaiheessa molemmat tytöt hyppäsi pöydälle turvaan. Kotimatka hoidettiin niin, että iskä ja Toby menivät edellä syöttinä ja me tytöt vaivihkaa perässä.. 

 

No, juttu jatkuu vielä.. paikallinen naapurin tyttö tuli hetken päästä käymään ja hänen kanssa oli aiemminkin puhuttu, että hän tuntee Tobyn omistajatytön. Pyydettiin naapuria juttelemaan koulussa tytölle, mutta hän ehdotti että voi viedä koiran kotiin jo samana päivänä. Mahtava idea! 👌 Niin meidän lapset ja hän lähtivät taluttamaan karkuria kotiinsa...kunnes noin kymmenen minuutin päästä tuo pikkuotus juoksee tuhatta ja sataa meidän keittiöön. Ja lapset tulee kohta perässä. Se oli kuulemma säihkähtänyt isompaa koiraa, törmännyt sähköaitaan yms. ja päässyt karkuun. Ei kun uusi yritys ja naapurin tyttö otti koiran kantoon. Ja näin saimme Tobyn kotiinsa. Toivottavasti hän siellä myös viihtyy.. 

Adios Toby!

Kaiken tämän jälkeen otin iltapäivällä pienet torkut ja heräsin siihen, kun kuopus tulee silmät suurena sanomaan, että meidän pihalla on lehmä. En muuten edes epäillyt sitä yhtään, koska olinhan nähnyt niitä jo pääkadullakin vapaana. Täällä myös näkee hevosia päivittäin missä milloinkin. Ja näin tosiaan oli käynyt, että lehmä oli tullut meidän pihalle, söi kukkaistutuksen ja lähti hätistelyn jälkeen pois, jättäen talon eteen haisevat terveiset.. Nyt meidän talon ympärille tuleekin aidat, mikä on edellä mainituista syistä varsin hyvä juttu ja parempi myös, ettei pienin pääse lähtemään pihalta minnekään. 

Eksynyt lehmä nauttii meidän pihan antimista.. 

Eilen täällä oli taas korukurssi, joka kesti reilut parin tuntia ja huomenna on jälleen naisten kahvit. Korutunnilla oli mukana urugualaisia naapureita ja samoin kahvillakin heitä alkaa näkyä. On oikein mukava tutustua myös paikallisiin paremmin. Heistäkin moni on muuttanut muualta Uruguaysta ja tutustuvat itsekin ilmeisesti mielellään uusiin ihmisiin. Viime viikolla täällä kävi Suomi-kouluprojektissa työskentelevä henkilö ja lapset olivat onnellisia karkkituliaisista ja siihen liittyen meillä oli iltatapaaminen ja ohjelemaa Clubi-talolla. Tällä viikolla on myös pikkujoulut ja seuraavalla viikolla täällä on suurlähettilään vastaanotto. Monenlaista menoa on alkanut olla ja aiemmin mainitsemani Vaasasta muuttanut meksikolaisnaapuri on ollut mahtavan aktiivinen järjestämään ohjelmaa meille mm. espanjan keskusteluryhmiä luvassa. Ollaan mietitty, mikä olisi hyvä viikonloppu taas käydä jossain perheen pikkureissulla, mutta ohjelmaa tuntuu riittävän täälläkin. 

                             

Täällä on koronatilanne pysynyt edelleen maltillisena, mikä on tietenkin tosi toivottavaa. Eilen uusia tapauksia oli koko maassa 260, joista suurin osa aina Montevideossa. On ollut harmi lukea, että Suomessa ja Euroopassa tilanne on huonontunut. 👎Täällä ei ole vielä tehty valtakunnallista päätöstä rokotusten jatkokuvioista, joten saa nähdä, aletaanko kolmansia rokotuksia jakamaan ja miten kiinalaista Sinovacia saaneiden rokotusohjelma jatkuu. Lastenlääkäriliitto on kuitenkin juuri eilen suositellut rokotuksia 5-12-vuotiaille ja hallitus ilmoittaa ilmeisesti lähiaikoina asiasta lisää. 

Opinnotkin ovat edenneet taas, vaikka niihin tuli jälleen vähän katkoa, kun pienimmällä oli viikonlopun jälkeen kovaa yöyskää. Hän oli sitten kaksi päivää kotona ja pitää pitkälti ohjelmasta huolen. Sen jälkeen hän alkoi puhua, että haluaisi olla mieluummin kotona ja sanoi, että on vielä yskää.. Varmaan tulee päivät vähän pitkäksi, kun ei osaa kieltä puhua. Uskon kuitenkin, että jonkun verran jo ymmärtää, mitä päiväkodissa puhutaan. Ryhmässä on myös muutama suomalainen lapsi, mutteivat taida siellä juuri Suomea puhua keskenään. 

Tässäpä varmaan tärkeimmät kuulumiset. Paljon terveisiä ja lämpöä Suomeen. Que te pasa bien! Que te pasa lindo! Eli voikaa hyvin tai kauniisti, kuten täällä päin sanotaan. Ja pysykää turvassa ja terveenä 💗

PS. Alla vielä kuvia sekä bizcochosin hakureissulta että hedelmäkaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Adios Uruguay

Niin se aika rientää ja reilu 15 kuukautta on vierähtänyt täällä. Lähdemme torstaina aamulla eli ylihuomena pikkubussilla kohti Montevideota...