Edistystä rokotusrintamalla

Hola taas! Täällä viimeistä kouluviikkoa viedään. Näyttää siltä, että winter schoolin ensimmäisen viikon voisi järjestää vain etänä, joten me jätetään se väliin. Lapset ovat saaneet jo tehtyä lähes kaikki Kulkuri-koulun moduulit ja tehtävät, joten sen puolesta loma on ansaittu. Seuraavalla viikolla kokoontumisrajoituksia ei enää ole, joten katsotaan lähempänä, miten sen viikon osalta tehdään.  Koulussa on tehty mm. kuvissa näkyviä kesälistoja, joten lomaa ja Suomen reissua odotetaan jo kovasti. Voi kunpa koulun keittäjäkin pääsisi lomalle, mutta ruokalaa tarvitaan edelleen..tänään se tuli viimeistään selväksi, kun kävin parissa liikkeessä keskustassa. Jätin liedelle kastikkeen ja pastat ja sanoin, että kohta on valmista. Kun palasin, huomattiin, että lapset ei olleet syöneet. Oli tullut väärinkäsitys, että olisivat jo syöneet, mutta yksi oli puhunut lounaasta ja toinen oli vaan unohtanut..   

Tulevina viikkoina taitaa edelleen kulua paljon aikaa trampoliinilla, itsekin siellä välillä pyörähtelen. Se auttaa hyvin vaikkapa stressiin samoin kuin nämä Pop Itit, jotka lasten piti välttämättä saada.  

TikTokin Pop It -villitys on täällä ajankohtainen

Maanantaina kävin vaihteeksi tämän kaupungin maahanmuuttovirastossa. Käynti sujui aika jouhevasti, eikä muita asiakkaita ollut. Mukana oli taas tuttu juristi varmistelemassa asioita ja tulkkausapuna. Viraston nainen puhui kyllä yllättävän hyvää englantia ja ymmärsin jonkun verran, mitä he puhuivat keskenään espanjaksi, joten ehkäpä kielen puolesta oltaisiin selvitty tulkkiapua ilmankin. Toimistossa otettiin taas passikuva ja sormenjälkiä huolella. 

Sain vihdoin henkilönumeron ja sen jälkeen pääsin suoraan koronarokotuspaikalle. Paikalla näytti olevan työmiehiä jonottelemassa vuoroaan ja uskaltauduin jonon hännille. Mukana oli tuttu HR-henkilö ja hän auttoi asiaa eteenpäin, koska koneelta omia tietojani ei vielä löytynyt, ne oli saatu vasta erilliselle listalle. Paikka oli aika iso liikuntasali, jossa oli paljon tuoleja eli aika massatapahtumalta vaikutti, joskaan onneksi porukkaa ei ollut kovin paljon ainakaan sillä hetkellä. Olin myös varustautunut tuplamaskilla.. Pistos kävi nopeasti ja siellä odoteltiin hetki, ettei reaktioita tullut. 👍

Nyt on siis ensimmäinen pistos Pfizerin rokotetta saatu ja Suomessa toivottavasti seuraavaa.Itselleni ei tullut juuri oireita, pientä lihasjuilintaa ja pistoskohdan arkuutta vain. Viime aikoina Pfizerin rokotetta saatu tänne enemmän ja sitä tuntuu olevan nyt tarjolla kaikille halukkaille paremmin kuin aluksi. Tällä hetkellä täällä on rokotettu täysin jo vajaa kolmannes väestöstä ja yli 50% on saanut yhden rokotuksen. Tästä huolimatta päivittäiset tartuntamäärät ovat korkealla tasolla ja kriittisiä kommentteja alkaa näkyä ja kuulua lisää, mm. liikkumisrajoituksia peräänkuulutetaan. Yhdessä Facebook-kommentissa joku julisti, että kadehdimme Suomea. 

No, mutta takaisin maahanmuuttovirastoon, nimittäin sinne todellakin jouduimme seuraavana päivänä eli tiistaina. Ajattelin, että asia hoituisi lasten kanssa samalla kaavalla kuin maanantaina, mutta olinpa väärässä.. Meidän aika oli varattu kymmeneksi ja olimme hyvissä ajoin paikalla, mutta niin oli muutama muukin. Kadulla parveili väkeä ja jäin odottelemaan tyttöjen kanssa tien toiselle puolen. Siitä lähti noin kolmen tunnin show, jossa oli monenlaista käännettä. Sisällä mm. tiukka naispoliisi, joka ei antanut käyttää puhelinta ja työnsi meidän toisen pojan kädellä pois, kun meidät oli jo kutsuttu sisään. Sisällä oli siis iskä ja lapset kukin vuorollaan. Välillä odoteltiin osan kanssa puistossa, kadulla ja autossa, kunnes tiedot oli saatu kaatuileville koneille ja meillä kaikilla oli kova nälkä ja kiukku. Onneksi täällä riittää sentään kaduillakin ihmeteltävää, esim. ohimenevä kuorma-auto ajoi lasti täynnä puupölkkyjä. Osa tippui maahan, kun ei ollut mitään pressua. Toisesta autosta tippui tikkaat tielle kesken matkan. Muutenkin osa autoista on aikasta ruosteisia täällä, mutta ei tunnu menoa haittaavan tai välillä tosin osa autoista melkein pysähtyy tielle ihmettelemään, mutta mieluummin sekin kun liian kova vauhti. 

Karuselli sentään viihdytti proseduurien välillä

Muutaman tyypin näin myös hörppivän pillillä mate-teetä puistossa. Se on intiaaneilta peräisin oleva kansallisjuoma, jota juodaan paljon ja kuulemma työpaikoilla myös. Oheisen Wikipedia-linkin mukaan jokainen asukas kuluttaa vuosittain keskimäärin kahdeksan kiloa yerbaa matea. Siinä on kofeiinia, mutta myös kofeiinitonta versiota on saatavilla. Mielenkiintoista siinä on hopeinen/metallinen pilli, joka pitää purut loitolla. Itse en ole vielä ehtinyt juomaan tutustumaan, mutta suunnitteilla on. Saisiko siitä vaikka supervoimia arjen pyörittämiseen ja opiskeluihin?💪(Onneksi muuten ensimmäinen kurssi meni läpi ja arvosanalla 5. Nyt on "enää" 48 opintopistettä suoritettavana..) 

Mies ja mate-kupponen, just chilling!?

Viikonloppuna käytiin ajelulla kohti San Gregoria de Polangoa, joka on pieni kylä järven rannalla. Täällä keskimaassa on melko pitkät välimatkat eri paikkoihin ja välillä on laajoja peltoja, eikä juurikaan asutusta, huoltoasemia tms. Eläimiä; hevosia, lampaita ja lehmiä kuitenkin näkyy usein, että sen sortin katseltavaa riittää sekä tällä reissulla paljon tuulivoimasiipiä. Uruguayta sanotaankin kuulemma suureksi farmiksi (one big farm) ja se kuvaus osuu aika hyvin kohdilleen. Etelässä on enemmän asutusta ja kaupunkeja varmaan tiheämminkin. Ihan perille asti ei tällä kertaa ajettukaan, koska sää oli aika viileä ja loppupätkä tiestä oli päällystämätöntä huonoa tietä. Lyhyestä loppumatkasta olisi tullut yhteensä n. tunti lisää ja nälkäkin jo alkoi olla. Palattiinpa takaisinpäin ja samalla reissulla haettiin noutoruokaa kotiin.    

Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa liikuntapuistossa ja sen jälkeen autosta kuului kamala ääni.. Ilmeisesti kivi oli mennyt jonnekin auton sisuksiin, mutta tuli onneksi pois. Täällä on tosiaan isoja monttuja ja kiviä, joita saa varoa - ja joka reissulla on kolmesta viiteen koiraa tiellä vapaana. 

Viikonloppuna tutustuttiin uuteen, urugualayseen naapurin tyttöön, tosi reippaaseen 10-vuotiaaseen, joka puhuu hyvää englantia. Kiva tutustua myös paikallisiin lisää. Muutama päivää myöhemmin tämä uusi kaveri meni tyttöjen kanssa rohkeasti saunaan, mutta jätti kuitenkin fiksusti uinnit kylmässä vedessä väliin. Olen sanonut, että kesäkuussa ei saisi täällä enää uida, ettei kukaan vilustuisi. Kesäkuu on täällä ensimmäinen talvikuukausi ja talveksi luetaan myös heinä- ja elokuu. Syyskuu on taas ensimmäinen kevätkuukausi. Mutta onneksi meitä odottaa Suomen kesä. Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä lopetella.. 😎

Voimaa tuulesta

Työmiesten konttiasuntoja keskustan liepeillä